Viherkattoja ja hiilineutraalia betonia – Tulevaisuuden kaupungeissa urbaania hiilenkiertoa tasapainotetaan taloudellisesti kannattavasti
Tulevaisuuden kaupungit ovat vihreitä. Asfalttia on vähemmän ja viheralueiden lisäksi kasvillisuutta voi nähdä rakennusten katoilla ja seinäpinnoilla.
”Liikenteessä ja energiantuotannossa on siirrytty bioperäisiin ja uusiutuviin lähteisiin. Synteettinen polttoainetuotanto yleistyy”, kuvailee LAB-ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija Mikko Rahtola.
Rahtola ei puhu utopiasta, vaan urbaanista hiilenkierrosta. Se viittaa kaupunkiympäristössä tuotettuun hiilidioksidiin, sen kierrättämiseen ja kiertoon.
”Kaupunkien roolista päästölähteenä puhutaan julkisuudessa yllättävän vähän.”
Kaupunkien hiilenkierto on rikki
Urbaanissa ympäristössä hiilenkierto tarkoittaa käytännössä samaa kuin luonnossa. Hiilidioksidia pääsee eri lähteistä ilmakehään, josta hiilinielut sitovat sen ensiksi hiilivarastoihin, joista se myöhemmin pääsee taas ilmakehään.
Ongelma on, että ihmisen toiminnan seurauksena hiilidioksidia pääsee ilmakehään niin paljon, että hiilinielut eivät enää pysty pitämään järjestelmää tasapainossa. Erityisen näkyvää tämä on kaupungeissa, joissa luonnollisten hiilinielujen määrä on selvästi pienempi kuin taajamien ulkopuolella.
Urbaania hiilenkiertoa tarkasteltaessa kartoitetaan etenkin kaupungeista löytyviä pistelähteitä. Kaupunkiympäristössä hiilidioksidia tuottaa teollisuus, mutta myös esimerkiksi liikenne, lämmöntuotanto, rakentaminen ja muu ihmisen toiminta. Eikä syntyvän hiilidioksidin määrä ole pieni.
Rahtolan mukaan jonkinlaisen käsityksen tilanteesta saa Climate Trace -palvelusta, josta eri kaupunkien päästölähteitä voi tarkastella kartalla. Suomesta palvelussa on mukana kuusi eri kaupunkia: Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio, Jyväskylä ja Oulu. Esimerkiksi Helsingin alueella on 16 palvelun jäljittämää päästölähdettä. Niistä seitsemän on niin sanottuja superlähteitä, jotka kuuluvat maailmanlaajuisesti tarkasteltuna suurimpien päästölähteiden kymmenykseen.
Kaupunkiympäristössä tutkitaan hiilen talteenoton taloudellista potentiaalia
Urbaanin hiilenkierron tasapainottamiseksi tulevaisuuden kaupungit ovat vihreitä. Kasvillisuus toimii hiilinieluna. Sen lisäksi myös esimerkiksi rakentaminen voi päästölähteenä toimimisen lisäksi sitoa hiiltä.
”Tähän vaikuttaa eri rakennusmateriaalien käyttö. Esimerkiksi puurakentaminen sitoo hiiltä, samoin hiilineutraali betoni. Mitä vähemmän käytetään neitseellisiä resursseja ja mitä enemmän kierrätetään ja säästetään, sitä pidempi hiilenkierto on ja sitä vähemmän päästöjä syntyy”, Rahtola kertoo.
Kaupunkiympäristöön saadaan tuskin koskaan luotua yhtä tasapainoista hiilenkiertoa kuin luontoon. Parempaan tilanteeseen pääsemistä tukee kuitenkin hiilidioksidin talteenotto, jonka tarjoamia mahdollisuuksia tutkitaan parhaillaan ympäri maailmaa. Yksi merkittävä tarkastelukohde on biogeenisen eli orgaanisesta lähteestä peräisin olevan hiilidioksidin mahdollisuudet raaka-aineena ja sen käyttökohteet.
LAB on mukana tutkimuspartnerina aihetta tarkastelevassa HIILIKETJU-hankkeessa, jota koordinoi Luonnonvarakeskus. Mikko Rahtola toimii hankkeessa projektipäällikkönä. Hankkeessa tarkastellaan urbaania hiilenkiertoa ja siihen liittyviä mahdollisia uusia hiilitalousmalleja Helsingin, Espoon, Lahden ja Lappeenrannan alueille.
”Pyrimme kartoittamaan urbaaneja päästölähteitä ja löytämään yrityksiä, joille lähteistä talteenotetun hiilidioksidin hyödyntäminen voisi olla kannattavaa. Tältä pohjalta rakennamme arvoketjuja.”
Keväällä 2026 päättyvässä hankkeessa ovat LABin lisäksi mukana LUT-yliopisto ja VTT, sekä useita yrityskumppaneita.
Hiilitalouden alueelliset ratkaisut tuovat huoltovarmuutta ja omavaraisuutta
Arvoketjujen lisäksi HIILIKETJU-hankkeessa luodaan hiilidioksidin kierrätykseen pohjaava hiilitalousmalli. Hiilitalous on kiertotalouden alakäsite, jolla viitataan hiilidioksidin kannattavaan kierrättämiseen ja uudelleenhyödyntämiseen. Hiilitaloudessa päästöjen vähentäminen pyritään muuttamaan kustannuksista liiketoiminnaksi löytämällä hiilidioksidille käyttöä, jossa sillä on rahallinen arvo raaka-aineena.
”Ilmastoasioihin voidaan vaikuttaa lainsäädännön ja regulaation kautta, mutta jos tarjotaan pelkkää keppiä ilman porkkanaa, on vaikutus talouteen yksisuuntainen. Kun mukaan saadaan liiketoimintaympäristö, on vaikutus kestävämpi ja pitkäaikaisempi.”
Biogeenisen hiilidioksidin taloudellista potentiaalia raaka-aineena pidetään merkittävänä. Tutkimuslaitos VTT:n vuonna 2024 julkaiseman selvityksen mukaan hiilidioksidin talteenottoon pohjautuvien tuotteiden arvo Suomelle voisi olla jopa 7 miljardia euroa vuodessa.
Hiilitalous, kuten myös kierto- ja biotalous, ovat alueellisia ratkaisuja. Ne voivat erota toisistaan paljonkin, koska niissä painottuvat eri maantieteellisten alueiden paikalliset resurssit ja teollisuus. Tämä tukee alueellista huoltovarmuutta ja omavaraisuutta.
”Tämä on iso ero globaaliin fossiilitalouteen verrattuna. Aluekehityksessä on tultu ikään kuin takaisin päin ja Suomeenkin on perustettu esimerkiksi kiertotalouspuistoja, jotka perustuvat alueelliselle synergialle. Tällöin myös raha jää tukemaan paikallistaloutta.”
Suomessa hiilen potentiaali on poikkeuksellisen suuri
Rahtola kertoo vierailleensa vastikään Alankomaissa tutustumassa paikalliseen hiilitalouteen. Siellä hiilidioksidin hyödyntämisessä ollaan piirun verran Suomea edellä. Maahan on rakennettu rannikolla kulkeva hiilidioksidiputkisto, joka kuljettaa teollisuudessa talteen otettua hiilidioksidia kasvihuoneiden hyödynnettäväksi.
Alankomaihin ja moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna Suomi on kuitenkin resurssiensa puolesta hiilen suurmaa.
”Meillä on iso maapinta-ala ja paljon hiiltä, mikä tarjoaa mahdollisuuksia ihan toisella tapaa kuin monessa muussa Euroopan maassa. Meillä on myös hiilen hyödyntämiseen liittyvää osaamista muun muassa prosessitekniikan ja kemian parissa.”
Tämän takia hiilenkierron uudet arvoketjut ja hiilitalous ovat Suomessa erityisen potentiaalisia.
