Visuaalisesta tutkimuksesta uusia näkökulmia – Miten kuvat muokkaavat ymmärrystämme kestävästä tulevaisuudesta?

Nykyihmisten elämään kuuluvat monenlaiset kuvaruudut, ja lähes jokaisen taskusta löytyy tänä päivänä kamera. Kuvat kietoutuvatkin ihmisten arkeen monin eri tavoin, ja esimerkiksi yhdessäolo ja ihmistenvälinen viestintä tapahtuvat yhä useammin juuri kuvien välityksellä. Tämän vuoksi kuvia tutkimalla voidaan ymmärtää paremmin niin ihmisiä kuin yhteiskunnallisia ilmiöitäkin.   

Visuaalinen tutkimus on monitieteinen ja kasvava tutkimusala, jossa ollaan kiinnostuneita erilaisista kulttuurisista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä nimenomaan visuaalisuuden näkökulmasta. LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti on pureutunut erilaisten seminaarien ja työpajojen avulla moniin visuaalisen tutkimuksen teemoihin, kuten inklusiivisuuteen ja ympäristökysymysten käsittelyyn mediassa sekä valokuvataiteessa. Lisäksi tutkimusprojekteissa on kehitetty erilaisia visuaalisia tutkimusmenetelmiä. 

Visuaalisessa tutkimuksessa voidaan analysoida itse kuvien lisäksi sitä, miten visuaalisia sisältöjä tuotetaan, tulkitaan ja hyödynnetään. Visuaalisella tutkimuksella voidaan tarkoittaa myös erilaisten visuaalisten menetelmien, kuten osallistavan valokuvauksen, käyttöä esimerkiksi design-tutkimuksessa.  

”Valokuvien tutkiminen on äärimmäisen innostavaa, sillä kuvien avulla on mahdollista ymmärtää syvällisesti esimerkiksi kuvia tuottavia ja katsovia ihmisiä, yhteiskunnassa vallitsevia ajatusmalleja, ihmisten arkea ja suhdetta ympäröivään maailmaan”, kertoo LABin Muotoiluinstituutin johtava asiantuntija sekä visuaalisen tutkimuksen ja erityisesti valokuvatutkimuksen dosentti Jenni Niemelä-Nyrhinen.  

Kuvien merkitys ilmastonmuutoksen viestinnässä 

Niemelä-Nyrhinen vetää LABilla Tulevaisuuden muotoilu -tutkimusryhmää, joka tekee monitieteistä tutkimusta kestävän tulevaisuuden puolesta. Omassa tutkimuksessaan hän on perehtynyt siihen, millaista todellisuutta tai mielikuvaa erilaisista ilmiöistä rakennetaan juuri kuvien kautta.  

Esimerkiksi ilmastokriisiä esittävässä kuvajournalismissa kuvasto on Niemelä-Nyrhisen mukaan varsin stereotyyppistä. Kuvasto rajoittuu tiettyihin kuvatyyppeihin, joita ovat niin sanottu tuhon kuvasto, teknologisia ratkaisuja esittävä kuvasto, sekä politiikkaan liittyvä kuvasto.  

”Tämäntyyppiset kuvastot eivät tutkimusten mukaan ole kovin toimivia, esimerkiksi tuhon kuvasto saattaa kyllä herättää tunteita, mutta se voi myös pahimmillaan lamaannuttaa ihmisiä ympäristöhaasteiden edessä”, hän avaa. 

Teknologiaratkaisuja, kuten tuulivoimaloita tai sähköautoja, esittävät kuvat voivat puolestaan antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, että pelkkien innovaatioiden avulla voidaan jatkaa elämistä entiseen tapaan. Poliitikkojen kuvat taas voivat luoda vaikutelman, että yksilöillä ei ole keinoja vaikuttaa ilmastonmuutokseen. 

Arkisten valintojen seuraukset selkeämmin esiin 

Niemelä-Nyrhinen korostaa, että ilmastokriisin kuvien pitäisi tulla lähemmäs ihmistä ja kuvata arkisia toimia, joita ihmiset voivat tehdä hillitäkseen ilmastonmuutosta ja myös sopeutuakseen siihen.  

Useat tutkijat ovat myös ehdottaneet, että erityisesti ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset tulisi tuoda kuvallisissa esityksissä selkeämmin yhteen. Koska ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät vielä ole esimerkiksi Suomessa yhtä näkyviä kuin monissa muissa maissa, ihmisten voi olla vaikea hahmottaa omien valintojensa seurauksia. 

”Ostaessamme uutta vaatetta emme ole näkemässä sen tuotantoon liittyviä inhimillisiä tai ekologisia seurauksia. Tätä yhteyttä voitaisiin rakentaa tehokkaasti mielikuvatasolla juuri kuvien avulla. Sama pätee myös epäekologisen ruuan kulutukseen – kuvien avulla voitaisiin rakentaa uudenlaista, mielikuvien tasolla voimakkaampaa ymmärrystä, joka myös kannustaa kestävämpiin valintoihin.” 

Kuvat rakentavat käsitystämme tulevaisuudesta 

Maailma muuttuu, eikä mikään visuaalinen esitystapa ole ikuisesti toimiva. Niemelä-Nyrhisen mukaan tärkeintä olisikin lisätä monipuolisuutta ja tuoda esiin ihmisten arkea ilmastonmuutoksen keskellä. 

”Kaikki erilaiset lähestymistavat ovat tervetulleita! Kuvaston ei tarvitse aina tarjota ratkaisuja – tärkeää on myös kuvata, miten muutokseen voidaan sopeutua”, hän korostaa.  

Tarvitaan myös lisää tutkimusta siitä, miten tulevaisuutta voidaan esittää valokuvauksen keinoin. Perinteisesti on ajateltu, että valokuva dokumentoi jo olemassa olevaa maailmaa, mutta sen avulla voidaan myös hahmotella tulevaisuutta. Tähän design-tutkimus ja erityisesti spekulatiivinen muotoilu tarjoaa Niemelä-Nyrhisen mukaan innostavia näkökulmia. 

”Monesti ajatellaan, että nykyinen elämäntapamme on ainoa mahdollinen. Kuvien avulla voidaan kuitenkin visualisoida vaihtoehtoisia kestävämpiä tapoja elää ja rakentaa näin uudenlaista tulevaisuutta. Se, mikä tehdään näkyväksi, tulee myös mahdolliseksi”, hän kiteyttää.