Miksi traumojen ymmärtäminen on tärkeää työyhteisöissä?

LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtori Marika Nortalle traumat ovat tuttuja pitkän lastensuojelu-uran varrelta. Kokemustensa pohjalta hänellä heräsi aikanaan kiinnostus traumainformoituun työotteeseen. Lastensuojelussa tapahtuneet kriisitilanteet ja asiakkaiden reaktiot herättivät tarpeen ymmärtää traumaattisten kokemusten vaikutuksia. 

”Huomasimme työyhteisössä, että asiakkaiden reaktiot eivät aina olleet loogisia, ja ne herättivät meissä monenlaisia tunteita. Syntyikin tarve ymmärtää syvällisemmin, miten ihmisen aiemmat kokemukset vaikuttavat käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen, ja miten me työntekijöinä voimme kohdata nämä tilanteet viisaammin”, Norta kertoo. 

Traumainformoitu työote tukee työyhteisön hyvinvointia

Traumainformoidun työotteen ydin on ymmärtää, että jokaisella on kokemuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen, tunteisiin ja reaktioihin myös työpaikalla. Työntekijän haastava käytös ei siis aina kerro ihmisen luonteesta tai siitä, mitä tilanteessa juuri sanottiin, vaan voi olla seurausta hänen aiemmista kokemuksistaan. Ymmärrys asiasta tekee työyhteisöistä turvallisempia, kestävämpiä ja vähemmän konfliktialttiita.

”Traumainformoidun työotteen tarkoitus ei ole kaivella ihmisten traumoja tai terapoida, vaan ymmärtää, että niitä on ja että ne voivat vaikuttaa käyttäytymiseen. Työntekijän ei siis tarvitse tietää, mistä toisen reaktiot johtuvat, vaan riittää, että ymmärtää ilmiön sen taustalla”, Norta kertoo. 

Ihmiset kokevat traumoja monista eri syistä. Ne voivat liittyä äkillisiin kriiseihin, turvattomiin kasvuolosuhteisiin, menetyksiin, maahanmuuttoon tai muihin elämänmuutoksiin. Taustalla voi olla myös ylisukupolvisia, sodanjälkeisistä kokemuksista periytyneitä toimintamalleja, jotka vaikuttavat ihmisen tapaan reagoida ja toimia.

Happinaamari ensin itselle

Mitä jos huomaa itse reagoivansa poikkeuksellisen voimakkaasti työyhteisössä? Nortan mukaan tilanteessa kannattaa laittaa ensin ”happinaamari” itselleen. 

”Traumaperäisten reaktioiden hallinta alkaa siitä, että ihminen pysähtyy huomaamaan omat keholliset merkkinsä rauhoittumisen tarpeesta. Niitä voivat olla esimerkiksi hikoavat kämmenet, jännittyneet hartiat tai ylikierroksilla kulkevat ajatukset. Kun osaa laittaa happinaamarin ensin itselleen, hengittää, ottaa etäisyyttä ja sanoittaa tilanteen itselleen, niin pystyy vastaamaan ympäristön vaatimuksiin rakentavammin sen sijaan, että vanha kokemus veisi mukanaan.”

Kaikilla työpaikoilla ei ole valmiita rakenteita, jotka tukevat tätä, joten jokaisen on tärkeää oppia tunnistamaan omat kuormitusrajansa ja hakea tukea ajoissa. Ilman ymmärrystä pienikin tilanne voi kärjistyä, koska kaikki kantavat mukanaan aiempien kokemusten vaikutuksia myös työelämässä.

Turvaelementit työyhteisön hyvinvoinnin pohjana

Ammattilaiset, jotka työskentelevät traumaattisten tilanteiden parissa, kuten lastensuojelun, poliisin tai terveydenhuollon työntekijät, voivat itse traumatisoitua työn seurauksena. 

”Tällaisilla työpaikoilla on olemassa valmiita turvan elementtejä, eli rakenteita ja toimintamalleja, jotka tukevat työntekijää. Lastensuojelussa näitä ovat esimerkiksi työyhteisön ja esihenkilön tuki, purkukeskustelut, työnohjaus ja tiimikokoukset. Asian kanssa ei olla yksin, vaan reflektointi tapahtuu ikään kuin sisäänrakennettuna”, Norta kertoo.

Nortan mukaan turvaelementtejä tarvitaan kaikissa työpaikoissa, myös niissä, joissa työntekijät eivät kohtaa varsinaisia kriisitilanteita. Turvaelementit auttavat pitämään vuorovaikutuksen vakaana silloin, kun konflikteja tai kuormittavia tilanteita väistämättä syntyy. 

”Turvaelementteihin kuuluu avoin keskusteluyhteys, etukäteen sovitut toimintatavat kriiseihin ja yhteinen ymmärrys siitä, että reaktiot kertovat usein jostain taustalla olevasta. Turvallisuus ei synny vasta kriisin hetkellä, vaan sitä rakennetaan jatkuvasti. Se on työyhteisön yhteinen tapa pysähtyä ja kysyä, mistä tilanteessa oikeasti on kyse.”

Turvallisuus syntyy arjen rakenteista

Norta korostaa, ettei turvallisuuden ylläpito voi olla satunnaista, vaan sen on oltava osa työyhteisön arkea. Tähän auttavat konkreettiset työkalut, kuten vuosikello.

”Laadimme kollegani Mia Kröneckin kanssa yhdessä yhdelle THL:n tiimille Traumainformoitu työote – tiimin voimavaraksi-koulutuksen puitteissa työyhteisön vuosikellon, jotta turvallisuutta ei käsiteltäisi vain kriisin hetkellä, vaan osana arjen jatkuvaa rytmiä. Turvasta tulee silloin pysyvä toimintatapa, ei satunnainen reagointi silloin, kun jokin on jo mennyt rikki.”

Työ itsessään voi kuormittaa siten, että se aktivoi vanhoja kokemuksia. Konflikteja ei voida poistaa, mutta niiden vaikutuksia voidaan vähentää, kun ymmärretään, mistä reaktiot kumpuavat. Kun ihminen voi hyvin, myös organisaatio voi hyvin. Siksi traumainformoitu työote ei ole vain menetelmä, vaan tapa rakentaa työpaikkoja, joissa jokainen voi tulla kohdatuksi omana itsenään.