Ruokahävikkiä torjutaan yhdessä

TKI-asiantuntija Pasi Raja tutkii ja kehittää erityisesti teollisuuden ruokahävikin pienentämiseen liittyviä työkaluja LAB-ammattikorkeakoulun teknologiayksikössä. Raja työskenteli ennen LABia pitkään elintarviketeollisuudessa ja omaa pitkän kokemuksen ruokahävikistä.

”Ruokahävikkikäsitteet voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: elintarvikejätteellä tarkoitetaan kaikkea syömätöntä ruokaa kuorineen päivineen, ja ruokahävikillä puolestaan viitataan syömäkelpoiseen ruokaan, jota ei hyödynnetä ihmisravintona, rehuna tai muuna arvojakeena. Vaikka ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa aina alkutuotannosta teollisuuteen ja kauppoihin, ketjun päätepiste eli kotitaloudet ovat valitettavasti isoin hävikin aiheuttaja”, Raja kertoo.

Myös Suomi on sitoutunut maailmanlaajuiseen tavoitteeseen ruokahävikin puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä. Rajan mukaan tämänhetkiset toimet ruokahävikin vähentämiseksi eivät riitä, ja todennäköisempää on jopa ruokahävikin tuplaantuminen.

”Tämä on tietenkin globaali ongelma. Ruokahävikin torjumisen taustalla vaikuttavat esimerkiksi eri kulttuurit, huonot säilytysolosuhteet, teknologiset puitteet ja asenteet. Kuluttaja aiheuttaa eniten hävikkiä sekä suoraan että välillisesti – hävikkiä syntyy kotona, mutta se vaikuttaa myös teollisuuden ja kauppojen päätöksiin valikoiman laajuudesta, ja tästä aiheutuu omat haasteensa.”

Raja näkee asenteen ja ruoan arvostuksen juontavan pitkälti kasvatuksesta. Lapsen on vaikea ymmärtää ruoan tai siitä syntyvän hävikin merkitystä, jos opittu malli on puutteellinen.

”Moni puhuu ruoan kallistumisesta, mutta onko se kuitenkin vielä liian halpaa, jos sitä heitetään menemään? Osalla ihmisistä ei ole rahaa ruokaan, ja iso osa kärsii nälästä samalla, kun osa väestöstä heittää ruokaa roskiin ja samalla myös syö yli tarpeidensa. Tällä tarkoitetaan metabolista ruokahävikkiä, eli puhutaan ruoan ylikulutuksesta ja sen vaikutuksista paitsi ympäristöön myös kansanterveyteen”, Raja selventää. 

Ruokahävikin noidankehä teollisuuden ja kuluttajien välillä

YK:n ympäristöraportissa ruokahävikki käsittää esimerkiksi kotitaloudet, kaupat ja ravintolat, mutta ei alkutuotantoa ja teollisuutta. Ruokahävikin pienentämisen toimenpiteissä tulisi Rajan mukaan keskittyä myös elintarviketeollisuuteen. Kuluttajien asenteilla ja ostopäätöksillä on merkittävä vaikutus markkinoiden tuoteskaalaan.

”Valikoimien suuruus on yksi aspekti ruokahävikkiä tarkasteltaessa. Runsas tuotevalikoima vaikuttaa suoraan teollisuuteen ja tuotteiden kiertonopeuteen. Kuluttajahan ei tiedä, mihin se tuotanto katoaa, jota kaupat eivät ota teollisuudelta vastaan. Ensin pitäisi analysoida teollisuudessa syntyvä hävikki, jonka jälkeen pystyisimme paremmin purkamaan ongelmaa. Toki osa yrityksistä huomioi tuotteen koko elinkaaren suunnitteluvaiheessa, myös ruokahävikin perspektiivistä”, Raja sanoo.

Kuluttajia Raja muistuttaisi arkisista vinkeistä ruokahävikin minimoimiseksi: ”Älä mene nälkäisenä kauppaan, suunnittele esimerkiksi koko viikon ruokalista etukäteen, ja tee aina ostoslista.”