Tutkittuun tietoon perustuvalle liikuntatieteelliselle kirjallisuudelle suuri tarve

• "Venyttelyllä voidaan ehkäistä raskaan liikunnan jälkeistä lihaskipua." Väärin, venyttely ei vähennä tai estä liikunnan jälkeistä lihaskipua.
• "Kovan fyysisen kuormituksen aikana lihaksia alkaa särkemään, koska niihin muodostuu ja kerääntyy maitohappoa." Väärin, maitohapolla ei ole mitään tekemistä fyysisen kuormituksen aikana ilmaantuneen lihaskivun kanssa.
• "Ylimääräisen proteiinin syöminen lisää lihasten kasvua." Väärin, ylimääräisen proteiinin nauttiminen ei lisää lihasmassaa, vaan se kuluu energiana, varastoituu rasvana tai poistuu elimistöstä suolen kautta.

Yllä esitellyt esimerkit ovat vain pieni osa niistä lukuisista vääristä uskomuksista ja väittämistä, jotka elävät ja kiertävät sitkeästi kilpaurheilijoiden ja kuntoliikkujien keskuudessa, vaikka tiede ja tutkimus ovat osoittaneet ne täysin vääriksi jo vuosia sitten. Nykyään internetin erilaiset keskustelupalstat ja kaupalliset sivut edistävät tehokkaasti tällaisen epätarkan ja valitettavan usein myös täysin väärän liikuntatiedon leviämistä liikunnannasta kiinnostuneiden keskuudessa. Vääristyneet tiedot ja faktat elimistön fysiologiasta johtavat pahimmillaan vääränlaiseen ja epätehokkaaseen harjoitteluun, lisäävät liikuntavammojen ja elimistön ylikuormitusvammojen riskiä sekä aiheuttavat ylimääräisiä taloudellisia kuluja esimerkiksi turhien proteiinilisätuotteiden ostamisen kautta. Tämän vuoksi tutkittuun tietoon perustuvasta liikuntatieteellisestä kirjallisuudesta on suuri puute liikuntaa harrastavien ja siitä kiinnostuneiden keskuudessa. Tähän helpotusta pyrkii tuomaan LAB-ammattikorkeakoulun kuntoutusalan yliopettajan Kari Kaurasen kirjoittama uusin liikuntatieteellinen oppikirja, joka käsittelee ihmisen kuormitusfysiologiaa.

Kuormitusfysiologia on oma tieteenala, joka tutkii elimistön välittömiä ja pitkäaikaisia muutoksia fyysiseen rasitukseen ja harjoitteluun. Kuormitusfysiologia tutkii erityisesti kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelun seurauksena tapahtuneita muutoksia hermolihasjärjestelmässä, hengitys- ja verenkiertojärjestelmässä sekä sisäeritysjärjestelmässä. Kuormitusfysiologista tietoa hyödynnetään esimerkiksi liikunnan ja kansanterveyden edistämisessä, urheiluvalmennuksessa, ergonomiassa ja fysioterapiassa.

Kirja on ensimmäinen kuormitusfysiologiaan keskittyvä oppikirja Suomessa. Teos on tarkoitettu ensisijaisesti liikuntatieteiden opiskelijoille, liikunnanohjaajille, fysioterapeuteille, personal trainereille, hierojille ja muille kuormitusfysiologiasta kiinnostuneille liikunnan harrastajille sekä ammatissaan tietoa tarvitseville.

”Uskon, että oikea tieto leviää parhaiten ja tehokkaimmin liikunta-alalle siellä toimivien ammattilaisten ja ammattiryhmien välityksellä”, kertoo Kauranen.

3 000 sivua liikuntatieteellistä kirjallisuutta

Lokakuussa ilmestynyt Kuormitusfysiologia on Taipalsaarella asuvan Kaurasen viides liikuntatiedettä käsittelevä teos. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kauranen on tuottanut teoksissaan noin 3 000 sivua liikuntatieteellistä tekstiä alan harrastajien ja opiskelijoiden käyttöön. Ennen opettajaksi siirtymistä Kauranen toimi liikuntafysiologina ja liikuntatutkijana noin 15 vuotta, joka antoi hyvän pohjan tulkita ja analysoida erilaisia liikuntatieteellisiä tutkimuksia ja niissä esiteltyjä tuloksia.

Kaurasen oma noin 20 vuotta sitten valmistunut väitöskirja käsitteli ihmisen motorista suorituskykyä ja fysioterapian vaikutusmahdollisuuksia siihen. LAB-ammattikorkeakoulun yliopettajan tehtävän ohella Kauranen toimii Jyväskylän yliopistossa fysioterapian dosenttina, erityisalana motoriikan tutkimus fysioterapiassa. ”Oppikirjojen kirjoittaminen on hyvä keino pitää yllä omaa ammattitaitoaan ja samalla tulee seurattua liikunta-alan uusinta tieteellistä tutkimusta lähes automaattisesti”, sanoo Kauranen.

Liikuntatutkimusten ymmärtäminen vaatii tieteellistä lukutaitoa

Vaikka internetissä mainostetaan erilaisia liikunta-alan kaupallisia tuotteita usein tutkimusten avulla ja liikunta-aiheisten mainosten ja blogikirjoitusten perässä on viittauksia tutkimustuloksiin, on näiden viitattujen tutkimusten taso yleensä hyvin kirjava ja niiden tieteellinen todistusvoima on matala. Tavallisen liikuntaharrastajan on usein hyvin vaikea erottaa korkean ja matalan tason tieteellisiä tutkimuksia toisistaan ja tämän seurauksena kaikki tutkimustulokset tutkimuksen tasosta riippumatta ymmärretään ja käsitellään tieteellisen todistusvoiman suhteen samanarvoisena. Tämä on väärin ja aiheuttaa usein sekaannusta tutkimustulosten lukijassa ja tulkitsijassa.

Lisäksi korkeampitasoisten tieteellisten tutkimusten tulosten ymmärtäminen ja sisäistäminen vaativat yleensä tilastollista lukutaitoa ja erilaisten monimutkaisten tilastollisten testien ymmärtämistä, jonka vuoksi suuri osa keskeisistä tutkimustuloksista jää liikkujalle epäselväksi. ”Liikuntatieteellisen kirjallisuuden ja oppikirjojen tärkein tehtävä onkin kääntää monimutkaiset tieteelliset tutkimustulokset helpommin ymmärrettävämpään muotoon liikkujille ja liikunta-alan opiskelijoille”, Kauranen tarkentaa. 

Proteiinilisien käyttö lähes aina turhaa

Yhtenä vääristyneenä urheilupiireissä kiertävänä tietona Kauranen nostaa liikkujille ja urheilijoille mainostettavat ja myytävät proteiinilisät. Proteiinin suositeltu osuus on 10–20 prosenttia vuorokauden energiamäärästä. Liikunnallisesti inaktiivisen yksilön proteiinitarve on 0,8 g/kg/vrk ja terveys-/kuntoliikkujalla (liikuntaa ~1 h/vrk) proteiinin tarve on 1,1–1,3 g/kg/vrk.

Suomessa naiset saavat ravinnosta proteiinia keskimäärin 67 grammaa päivässä ja miehet 89 grammaa. Liikunnallisesti erittäin aktiivinen henkilö (raskasta fyysistä harjoittelu 4–6 h/vrk) tarvitsee proteiinia 1,2–1,8 g/kg/vrk, joka saavutetaan vielä normaalilla sekaruokavaliolla, mikäli liikkujan energiatasapaino on muuten kunnossa. Noin 100 g proteiinia liikkuja saa esimerkiksi 1,4 l:sta maitoa, 400 g:sta broileria tai 500 g:sta kalaa, joka siis riittää yksistään täyttämään selvästi vuorokauden proteiinitarpeen huippu-urheilijallakin.

Kaikkien kansainvälisten suurempien liikuntajärjestöjen suositus urheilijoiden proteiinimääräksi vaihtelee välillä 1,0–1,8 g/kg/vrk. Tämän suosituksen ylittäminen ei edistä lihasmassan tai -voiman kasvua, vaan voi jopa lisätä proteiinien käyttöä energiaksi.

 Kari Kauranen

•  fysioterapeutti, filosofian tohtori
•  kuntoutusalan yliopettaja, LAB-ammattikorkeakoulu
•  fysioterapian dosentti, Jyväskylän yliopisto
•  syntynyt 1967, asuu Taipalsaarella

Kaurasen liikuntatieteelliset teokset:

• Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille, 2010. 435 sivua. Liikuntatieteellinen seura.
• Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen, 2011. 443 sivua. Liikuntatieteellinen seura.
• Lihas – rakenne, toiminta ja voimaharjoittelu, 2014. 560 sivua. Liikuntatieteellinen seura.
• Fysioterapeutin käsikirja, 2018. 840 sivua. Sanoma Pro Oy.
• Kuormitusfysiologia, 2021. 621 sivua. Liikuntatieteellinen seura.