LABin sosiaalisen osallisuuden hankkeet auttavat ihmisiä löytämään paikkansa yhteisössä

Kuva
käsi kädessä
Yhteisön ulkopuolelle jääminen on merkittävä riskitekijä syrjäytymiselle. Tukemalla kaikista haavoittuvaisimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia toimia osana yhteisöä pystytään vahvistamaan heidän hyvinvointiaan. LAB-ammattikorkeakoulun Helena Hatakka ja Tuija Rinkinen kertovat, kuinka sosiaalinen osallisuus on tärkeää koko yhteiskunnalle.

Tämän päivän yhteiskunnassa riskit jäädä yhteisön ulkopuolelle ovat yhä moninaisemmat. Korona-aika lisäsi eristäytyneisyyttä sekä pahoinvointia, mikä näkyy ihmisten arjessa edelleen. Erityisesti haavoittuvien ryhmien, kuten työelämän ulkopuolella olevien, terveytensä kanssa painivien sekä maahanmuuttajien tai suomen kieltä osaamattomien, on yhä vaikeampaa löytää oma paikkansa yhteisössä. Tällöin puhutaan sosiaalisen osallisuuden puutteesta. 

Sosiaalisella osallisuudella viitataan yksilön kokemaan yhteisöllisyyden tunteeseen, jolla on merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Sosiaalista osallisuutta tukevan työn tavoitteena on auttaa yksilöä kiinnittymään osaksi jotain yhteisöä esimerkiksi opiskelun, harrastusten, työn tai yhteiskunnallisen osallistumisen kautta. 

”Sosiaalisen osallisuuden kautta voidaan tukea yksilön voimavaroja ja auttaa tätä saavuttamaan ihmisarvoinen elämä. Yksilön kumppanina tällä matkalla toimivat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, joita valmistuu yksiköstämme vuosittain. Näin autamme lisäämään toimintaa sekä ammatillista osaamista, jotka tukevat yhteiskuntamme haavoittuvaisimpia ryhmiä”, kertoo LABin hyvinvointiyksikön yliopettaja Helena Hatakka

Uusien ammattilaisten kouluttamisen lisäksi LAB on mukana toteuttamassa useita sosiaalisen osallisuuden hankkeita läheisessä yhteistyössä hyvinvointialueiden, yksityisten toimijoiden sekä järjestöjen kanssa. Käynnissä on esimerkiksi Siivittämö-hanke, jonka tavoitteena on mahdollistaa koulutus- tai urapolku mielenterveyssyistä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle joutuneille. HOT – Hyvinvointia, osallisuutta ja työtä maahan muuttaneille vanhemmille -hanke vahvistaa kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista, koulutusta, työllistymistä ja arjen hallintaa. Razom-hanke puolestaan tuki Päijät-Hämeen alueella tilapäisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneita työikäisiä ukrainalaisia. 

”LABissa on vahva hankeosaaminen, joka antaa meille erinomaiset mahdollisuudet tukea erityisesti pienempiä paikallisia toimijoita, joilla on rajalliset resurssit. Lisäksi tarjoamme paljon tietoa ja osaamista esimerkiksi opinnäytetöiden kautta. Tavoitteenamme on kuunnella mahdollisimman paljon alueen toimijoiden tarpeita ja tämän pohjalta tarjota tukea aitoon tarpeeseen”, LABin hyvinvointiyksikön lehtori Tuija Rinkinen sanoo.  

Hyvinvoiva ja toimiva yhteiskunta tarvitsee sosiaalista osallisuutta 

Koska sosiaalisen osallisuuden hankkeissa on kyse usein yhteiskunnan haavoittuvimmista jäsenistä, on tärkeää suunnata heille matalan kynnyksen tai kynnyksettömiä palveluja. Syrjäytyneiden tai syrjäytymiseen vaarassa olevien tavoittaminen on haastavaa, ja luottamuksen voittaminen on tärkeää. Jo se, että yksilön saa kotoa kohtaamispaikkaan, on iso voitto.   

”Kontaktien luominen on äärimmäisen tärkeää, sillä nämä ihmiset eivät usein pidä ääntä itsestään. On kuitenkin merkittävää yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta, että he pystyvät osallistumaan ja heitä myös kuunnellaan yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä”, Hatakka avaa.

Rinkinen muistuttaa, että syrjäytymisen riskit tulevat olemaan tulevaisuudessa yhä monimuotoisempia, ja nyt tehtävillä päätöksillä tulee olemaan suuri merkitys ihmisten kykyyn olla osallisia yhteiskunnassa. Vaikka hänestä on tärkeää puhua yksilön vastuusta, pitää ottaa huomioon myös ihmiset, joilla ei ole samanlaisia valmiuksia yhteiskunnalliseen osallistumiseen. 

”Ihmisiä ei saisi jättää yhteiskunnassa yksin. Tarvitsemme yhä enemmän yhteisöllisyyden tukea digitaalisuuden ja teknologian käytön lisääntyessä. Meillä on erilaisten arvioiden mukaan jo tällä hetkellä miljoonaa digiosaamatonta, joilla ei ole tarvittavia taitoja käyttää digipalveluja. Enkä puhu nyt ainoastaan ikäihmisistä: on paljon nuoria, jotka osaavat kyllä käyttää sosiaalista mediaa, mutta eivät digitaalisia sote-palveluja. Tällaiset erot tulevat edelleen kasvamaan tulevaisuudessa” hän arvioi.  

Ihmisen arvoista elämää 

Hatakan mukaan hankkeiden kehittämistyössä tarvitaan ennen kaikkea niitä, jotka ovat tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa. Vain näin voidaan kasvattaa aidosti kentän osaamista ja tuoda uusia näkökulmia tilanteeseen. Suoran asiakaspinnan omaavat ymmärtävät myös paremmin asiakkaan tilannetta sekä ovat tietoisempia omista osaamistarpeistaan. 

”Monesti niissä hetkissä ymmärtää jälleen, kuinka paljon ei oikeasti tiedäkään toisen ihmisen elämästä. Tämän vuoksi meidän pitää osallistaa myös kohderyhmiä mukaan ratkaisujen kehittämiseen. Muussa tapauksessa palvelut eivät kohtaa aidosti asiakasta tai tämän tarpeita”, hän muistuttaa. 

Sekä Hatakka että Rinkinen ovat sitä mieltä, että osattomuuden riskit eivät tule tulevaisuudessa ainakaan vähentymään. Sosiaalisen osallisuuden eteen tehtävä työ on heistä juuri siksi niin tärkeää, että ihmisten hyvinvointia voidaan edistää ja turvata ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien toteutuminen. 

”Näiden hankkeiden kautta voimme vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin ja auttaa heitä kohentamaan elämäntilannettaan. Tämä ei edistä ainoastaan yksilön hyvinvointia, vaan antaa tälle mahdollisuuden toimia vahvistavana osana yhteisöä. Yhteiskuntamme on sitä vahvempi, mitä paremmin pystymme varmistamaan myös heikoimmassa asemassa olevien osallisuuden”, he summaavat yhdessä.  

Lisätiedot:

Helena Hatakka
Yliopettaja
helena [dot] hatakkaatlab [dot] fi