Tutkimuksen eturivissä kolme vuosikymmentä
Kun Ilkka Väänänen aloitti Lahden ammattikorkeakoulussa vuonna 1996, TKI eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta näytti hyvin erilaiselta kuin nykyään.
”Urani alkuvaiheessa toiminta oli paljon pienimuotoisempaa. Hankkeet olivat usein pieniä, yksittäisten opettajien toteuttamia ja niitä tehtiin muun työn ohessa. Vasta 2000-luvun alussa, kun ammattikorkeakoululaki muuttui, tuli perustoiminnan selkeäksi osaksi tutkimus- ja kehittämistoiminta”, Väänänen muistelee jatkaen: ”Opiskelijat olivat mukana hankkeissa jo silloin, mutta tavoitteet olivat usein paikallisia ja käytännönläheisiä.”
Keinutuolista kansainvälisiin hankkeisiin
Yksi Väänäsen uran mieleenpainuvimmista tutkimusaiheista liittyi keinumiseen. Yhteistyössä padasjokelaisen keinuvalmistajan Eimi Kalusteen kanssa tutkittiin, voisiko keinuminen vahvistaa vatsalihaksia ja tukea näin ikääntyneiden toimintakykyä. Mukana oli sotaveteraaneja, jotka saivat kotiinsa keinutuolin ja ohjeen keinua päivittäin.
Tutkimus herätti runsaasti kiinnostusta mediassa ja johti myöhemmin muun muassa tasapainoa, kaatumisen ehkäisyä ja toimistotyön kuormitusta käsitteleviin jatkotutkimuksiin. ”Se oli ehkä erikoisin, mutta samalla yksi näkyvimmistä tutkimuksistani. Aiheesta kirjoitettiin paljon, ja sitä käsiteltiin jopa ylioppilaskirjoitusten englannin kuuntelukokeessa”, Väänänen naurahtaa.
Tutkimus oli hyvä esimerkki ammattikorkeakouluille ominaisesta käytännönläheisestä kehittämisestä: arkisesta ilmiöstä etsittiin tutkittua tietoa, jolla voisi olla vaikutusta ihmisten hyvinvointiin.
TKI-toiminnasta osaksi kansainvälistä verkostoa
Kolmessa vuosikymmenessä ammattikorkeakoulujen tutkimusympäristö on muuttunut perusteellisesti. Väänäsen mukaan kansainvälisyys, työelämäyhteydet, oppiminen ja aluekehitys ovat olleet mukana alusta asti, mutta niiden mittakaava on kasvanut merkittävästi.
”Jos silloin puhuttiin kymmenien tuhansien markkojen projekteista, nyt olin mukana 11 miljoonan euron Horizon-hankkeessa, jolla oli noin 40 partneria eri puolilta Eurooppaa. Tänä päivänä vaikutukset ulottuvat siis alueiden kautta koko Suomeen ja kansainvälisiin verkostoihin.”
Kansainvälisyys tuli osaksi Väänäsen työtä jo varhain. FC Lahden jalkapalloilijoiden vammoja käsittelevä tutkimus vei hänet esittelemään tuloksia muun muassa Italiaan. Sittemmin yhteistyöverkostot ovat laajentuneet merkittävästi.
Tällä hetkellä hän toimii Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan alueen HEPA-terveysliikuntaverkostossa työpaikkaliikunnan edistämistyöryhmän yhtenä puheenjohtajana. ”Verkostot ovat lopulta ihmisiä. Niiden kautta syntyy uusia ideoita, tutkimushankkeita ja mahdollisuuksia rakentaa kansainvälisiä konsortioita.”
Liikkumattomuus on edelleen suuri kysymys
Vaikka tutkimusmenetelmät, teknologia ja rahoitus ovat muuttuneet, yksi teema on säilynyt Väänäsen työssä koko uran ajan: ihmisen toimintakyky.
Nykyisin LABin tutkimusryhmä, jota Väänänen johtaa, keskittyy fyysiseen aktiivisuuteen, työ- ja toimintakykyyn sekä luonto- ja liikuntalähtöisiin innovaatioihin. Tulevaisuuden suurimpana haasteena hän näkee edelleen liikkumattomuuden.
”Me tiedämme jo paljon liikunnan vaikutuksista. Iso kysymys on enemmänkin se, miten ihmiset saadaan motivoitumaan pysyviin, terveyttä edistäviin valintoihin. Paras harjoitteluohjelma on se, joka toteutuu”, Väänänen muistuttaa.
Ratkaisujen ei hänen mukaansa pitäisi perustua syyllistämiseen, vaan mahdollistamiseen. ”Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Tärkeintä on löytää jokaiselle oma tapa liikkua ja voida hyvin.”
Nauti tutkimusmatkasta
Kun Väänänen katsoo uraansa taaksepäin, yksittäisiä saavutuksia tärkeämmiksi nousevat ihmiset ja yhteistyö. ”Olen saanut tehdä työtä, jolla on ollut merkitystä, ja tehdä sitä innostuneiden ihmisten kanssa.”
Nuorelle tutkijalle hän antaa yksinkertaisen neuvon: ”Nauti matkasta. Tutkimus vaatii kärsivällisyyttä, kykyä ottaa vastaan palautetta ja halua oppia jatkuvasti uutta. Kannattaa käyttää aikaa oikeiden kysymysten määrittelyyn ja rakentaa ympärilleen hyviä verkostoja. Yksin ei tarvitse eikä kannata tehdä kaikkea.”
Kolmen vuosikymmenen jälkeenkin Väänänen suhtautuu edelleen tulevaisuuteen samalla uteliaisuudella, jolla hän aloitti uransa. ”Voin hyvin ja koen, että asiat ovat hyvin. Välillä on hyvä hetki pysähtyä nauttimaan siitä, mitä on yhdessä saatu aikaan.”
Teksti: Tanja Keskitalo
Kuva: Teemu Rasi
