Kun käytäntö kohtaa tutkimuksen, syntyy uusia oivalluksia
Lahdessa toimivan Halton Marinen jatkuva uudistuminen on osa kansainvälisesti toimivan yrityksen arkea. Vaativiin ympäristöihin, kuten meriteollisuuteen, ilmanvaihto- ja ilmanhallintaratkaisuja valmistavassa yrityksessä työn laatua, turvallisuutta ja tuotantotapoja tarkastellaan sekä viedään eteenpäin jatkuvasti.
”Tällainen yritystoiminta, kaukana kansainvälisistä asiakkaistamme, ei olisi mahdollista ilman jatkuvaa kehittämistä. Meille työntekijöiden hyvinvointi ja turvallisuus sekä päätösten pohjaaminen tutkittuun tietoon ja teknologiaan ovat keskeisiä asioita”, kertoo Halton Marinen Lahden tulosyksikön johtaja Juhana Häkkänen.
Kun yrityksessä käynnistyi tuotantolinjan uudistamisprojekti, oli tärkeää selvittää, miten työtä voitaisiin tehdä paremmin. ”Emme halunneet vain siirtää vanhaa tuotantoa uuteen paikkaan sellaisenaan, vaan miettiä samalla, miten siitä voisi tehdä paremman työntekijöiden hyvinvoinnin, työn sujuvuuden, ergonomian ja turvallisuuden näkökulmista”, taustoittaa Häkkänen.
Data paljastaa sen, mitä silmä ei näe
Yhteistyössä hyvinvointiyksikön asiantuntijoiden kanssa tarkasteltiin ja mitattiin työn kuormitusta yrityksen sälepajassa, jossa valmistetaan ilmanvaihtojärjestelmien osia.
”Työergonomia mielletään usein oikeiksi työasennoiksi tai ergonomisesti suunnitelluiksi työpisteiksi. Todellisuudessa työn kuormitus voi syntyä paljon pienemmistä asioista: toistuvista liikkeistä, työskentelytavoista tai -asennoista, joita ei välttämättä huomata arjen keskellä lainkaan”, muistuttaa LABin hyvinvointiyksikön lehtori ja liikeanalyysin asiantuntijana toiminut Asko Kilpeläinen.
Mittaamalla voidaan tehdä näkyväksi asioita, joita ei välttämättä huomata pelkällä havainnoinnilla. ”Data ei korvaa kokemusta, mutta se antaa konkreettista tietoa päätöksenteon tueksi”, Kilpeläinen kertoo.
Yllättävät havainnot muuttivat näkökulmaa
”Haltonilla haluttiin ymmärtää työvaiheiden fyysistä kuormitusta ja löytää niitä kohtia, joissa työ kuormittaa eniten. Samalla etsittiin ratkaisuja siihen, miten työntekijöiden kuormitusta voitaisiin vähentää osana uuden tuotantoympäristön suunnittelua”, Kilpeläinen taustoittaa.
Mittauksissa yhdistettiin liikeanalyysiä, lihasaktiivisuusmittauksia, havainnointia sekä työntekijöiden kokemuksia. Työhön osallistui LABista myös työergonomian asiantuntija Sanna Spets ja lihasaktiivisuuden mittaamiseen erikoistunut Kari Kauranen.
Mittausten avulla työstä löytyi kuormitustekijöitä, joita pelkällä silmällä ei olisi ollut mahdollista havaita. Lihasaktiivisuutta mitattiin kahdeksasta työn kannalta keskeisestä yläraajojen lihaksesta, useissa eri työvaiheissa samalla, kun liikeanalyysillä seurattiin työntekijöiden liikkeitä.
Yksi yllättävä havainto liittyi niska-hartiaseudun kuormitustekijöihin. Työntekijöiden huomio kiinnittyi usein käsien ja yläraajojen kuormitukseen, mutta liikeanalyysi toi esiin myös pitkäkestoisia pään eteenpäin suuntautuneita työasentoja, jotka voivat lisätä niska-hartiaseudun kuormitusta.
”Kuvittelimme joidenkin työvaiheiden olevan kaikkein kuormittavimpia, mutta mittaustulokset osoittivatkin, että tietyt toistuvat vaiheet olivat huomattavasti haastavampia kuin olimme ajatelleet”, Häkkänen kertoo.
Työhyvinvointia voidaan kehittää pienin askelin
Kaikki kehittämistoimenpiteet eivät edellytä suuria investointeja. Mittausten perusteella löydettiin myös nopeasti toteutettavia ratkaisuja, joilla voidaan parantaa työhyvinvointia. Työtasojen korkeuksia voidaan optimoida paremmin eri työvaiheisiin, työkiertoa lisätä ja apuvälineitä hyödyntää tehokkaammin.
”Yksilölliset ominaisuudet, kuten pituus tai käsivarsien mittasuhteet, vaikuttavat yllättävän paljon siihen, miten kuormittavaa työ on. Kaikkea emme voi muuttaa, mutta voimme tehdä työstä sujuvampaa ja turvallisempaa erilaisilla ratkaisuilla”, Häkkänen kertoo.
Toinen tärkeä havainto liittyi yksilöllisiin työtapoihin. ”Kaikki kolme mitattua työntekijää tekivät saman työvaiheen eri tavalla. Se vahvisti ajatusta siitä, että ergonomia ei ole pelkästään työpisteen ominaisuus, vaan siihen vaikuttavat myös yksilölliset työskentelytavat ja työn tekemisen ratkaisut”, Kilpeläinen sanoo.
Monialainen yhteistyö tuo uusia ratkaisuja
Häkkäsen mukaan projektin suurin arvo ei lopulta ollut yksittäinen mittaustulos, vaan tapa, jolla eri osaamisalueet ja teollinen toimintaympäristö kohtasivat.
”LABissa yhdistyy hienolla tavalla käytännönläheisyys ja tutkimuspohjainen akateeminen osaaminen. Asiantuntijat haluavat tulla oikeaan tuotantoympäristöön, kääriä hihat ja ymmärtää käytännön arkea yrityksissä. Samalla he tuovat mukanaan teoriataustan ja tutkittuun tietoon perustuvan näkökulman. Se yhdistelmä tuo aidosti uutta ymmärrystä.”
Häkkäsen mukaan merkittäviä oivalluksia syntyy erityisesti silloin, kun eri näkökulmat kohtaavat. ”Me emme löydä kaikkia ratkaisuja yksin. Kun erilaiset osaamiset tuodaan yhteen, syntyy ymmärrystä, joka luo lisäarvoa toimintaamme”, Häkkänen sanoo.
LABin tiimin lisäksi uuden tuotantolinjan suunnittelua on ollut tekemässä LUT-yliopiston opiskelija Leevi Lahtela.
”Mittauksissa löydettiin sellaisia kehityskohteita, jotka ovat suhteellisen helppoja toteuttaa, mutta joilla voi olla suuri vaikutus työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Juuri sitä varten tätä työtä tehdään”, Kilpeläinen päättää
