LABissa kehitetyt hiuskuitumatot apuna Joutsenon öljyntorjunnassa

”Joutsenossa huomattiin, etteivät öljyntorjunnassa yleisesti käytettävät polypropeeniliinat jostain syystä imeneetkään veden pinnalla olevaa öljyä. Hiuskuidusta tehdyt hiukkamattomme taas imivät kevyen öljyn tehokkaasti rantavedestä”, Nurminen kertoo.

Kemiran Joutsenon lipeätehtaalla huhtikuussa sattuneen laitevian johdosta noin 2000 litraa öljyä pääsi valumaan Kolarinlahdella Saimaaseen. Pelastuslaitos ryhtyi torjumaan öljyä imeytyspuomeilla, mutta jäätilanne sekä voimakas tuuli vaikeuttivat torjuntatöitä. Kehnojen olosuhteiden johdosta öljyä pääsi leviämään myös rannoille. Pelastuslaitos pyysikin tuekseen WWF:n vapaaehtoisia öljyntorjuntajoukkoja, jotka aloittivat työskentelyn rannoilla. LABiin he osasivat ottaa yhteyttä Hiukka 2.0 -hankkeen kanssa tehdyn yhteistyön pohjalta.

”Hankkeessa kehitettyjä hiuskuitumattoja on testattu kahteen otteeseen WWF:n öljyntorjuntajoukkojen koulutuksessa Xamkin öljyvahinkojen torjunnan tutkimus- ja testausaltaalla Kotkan Sunilassa. WWF toivoi, että tulemme testaamaan mattoja nyt tositoimissa”, Nurminen kertoo.

Hius sitoo tehokkaasti itseensä öljyä

LABin Hiukka 2.0 -hankkeessa hiuskuiduista valmistettu imeytysmatto on kiertotaloudellisempi vaihtoehto normaalisti öljyntorjunnassa käytetyille muovipohjaisille tuotteille. Hiuskuitumatto voidaan myös puhdistaa, esimerkiksi mankeloida, käyttökertojen välissä ja käyttää uudelleen öljyn imeyttämiseen.

”Öljyntorjunnassa käytettävät muovipohjaiset tuotteet ryhtyvät lopulta hajoamaan oltuaan pitkään vedessä. Öljy saadaan kerättyä vedestä, mutta rannat ja vesi ovat täynnä tuotteista tullutta muovisilppua. Orgaaninen hiuskuitumatto olisi tässä mielessä parempi: se imee itseensä öljyn, mutta päästää veden ulos, eikä se hajoa öljykylläisenäkään”, Nurminen toteaa.

Orgaaniset tuotteet syrjäyttävät synteettiset tulevaisuuden öljyntorjunnassa

Nurminen otti kampukselta mukaansa myös teollisen muotoilun opiskelijoiden hiuskuitumattoihin suunnittelemia apuvarsiprototyyppejä.

”Pidemmän apuvarren avulla sain liikuteltua mattoja laiturilta sellaisille alueille, joihin päästäkseen olisi tarvinnut kahluusaappaat. Öljyntorjunta rannoilla on muutoinkin pääasiassa selkäkyyryssä kyykkimistä ja polvillaan olemista. Pidempi apuvarsi tekisi hommasta ergonomisempaa”, itsekin WWF:n vapaaehtoisena öljyntorjujana toiminut Nurminen sanoo.

Nurminen ja LABin muotoilun opiskelijat ovat pohtineet, että apuvarresta ja hiuskuitumatoista saattaisi olla hyötyä myös pelastuslaitokselle, meripelastukselle tai harrasteveneilijöille.

”Pelastuslaitokselle tulee varsinkin keväisin ilmoituksia veneiden vesillelaskun yhteydessä sattuneista pienemmistä öljypäästöistä. Tällaisia tilanteita varten satamissa voisi olla kaappi, jossa olisi narullisia hiuskuitumattoja imeytystä varten. Niitä voisi heittää veteen ja vetää takaisin. Harrasteveneilijät voisivat toteuttaa niiden avulla itse öljyntorjuntaa”, Nurminen pohtii.

Tulevaisuudessa synteettisistä öljyistä tullaan luopumaan ja tilalle tulee yhä enemmän erilaisia biopohjaisia öljyjä. Nurmisen mukaan hypoteesina on, että orgaaniset öljyntorjuntatuotteet toimisivat niiden keruussa paremmin kuin perinteiset muovipohjaiset tuotteet.

Alun perin mattoa on kehitetty Yhdysvalloissa Matter of Trust -säätiössä, josta idean on Suomeen tuonut Hiukka Hyvä-yrityksen Miila Hyökki. LAB jatkaa hiukkamattojen tutkimusta yhteistyössä Xamk-ammattikorkeakoulun kanssa. Hiukka 2.0 -hanke on EAKR Päijät-Hämeen liiton rahoittama. Hanke päättyy 31.8.2023.