Kun kauneus, palvelut, ekologisuus ja digitaalisuus kohtaavat asumisessa

Kuva

N&B on asuntokehittäjä, jolla on asumiseen poikkeava lähestymiskulma. Ajatus on yhdistää design ja palvelut kokonaisvaltaiseksi asumiskokemukseksi. N&B:n lippulaivakohde on huippuarkkitehti Steven Hollin kanssa yhteistyössä suunniteltu Töölön Meander.

LABin Muotoiluinstituutissa on pitkään panostettu digitaalisuuden ja asumisen rajapintaan, mutta näkökulmana on ollut usein saavutettavuus- ja erityisryhmät, kuten esimerkiksi KEKO-hankkeessa – siksi yhteistyö alan huipputoimijan kanssa oli kiinnostava avaus myös Muotoiluinstituutille. Haastattelimme tuoreeltaan hankkeen jälkeen N&B:n tuotejohtaja Matias Pietilää ja N&B:n muotoilujohtaja Liisa Stenbergiä.

Mikä on N&B:n visio, Matias Pietilä?

Haluamme olla asumisen kuluttajatuoteyhtiö, joka tuo asumiskokemukseen kauneutta, vaivattomuutta ja ekologisuutta. Luomme asuntoja vastaavilla periaatteilla kuin yritykset luovat tuotteitaan asiakkaille muilla aloilla – oli kyse sitten autosta tai hotellista. Perinteisestihän uudisasuntotuotanto on hyvin sijaintilähtöistä ja koostuu irtonaisista projekteista. Uskomme, että tuoteajattelun avulla saamme tarjottua sekä parempaa asumiskokemusta että lisättyä tuotannon tehokkuutta.

Toisin sanoen, kehitätte asumista vähän kuin muotoiluajattelulla tuotetta. Mistä tuote koostuu konkreettisesti?

Tuotteen kaksi pääkomponenttia ovat design-koti ja asumisen palvelut. Palveluihin voi liittyä taloyhtiön yhteistiloja tai ne voivat olla aineettomia. Palveluita käytetään mobiilisovelluksen avulla.

Entä minkälaista lisäarvoa näet asumisen digiratkaisujen voivan tuoda asukkaalle? 

Modernit asunnot ovat jo nyt täynnä tekniikkaa, mutta yleensä kukaan ole miettinyt, miten ne tuotaisiin helposti yhteen. Asukas joutuu usein asentamaan kasan sovelluksia saadakseen kodistaan kaiken irti. Yhdellä säädetään auton latausta, toisella ilmanvaihtoa, kolmannella rullaverhoja, neljännellä autotallin ovea jne. 

Nykyisissä kohteissamme olemme pyrkineet selkeyttämään tätä kaaosta sovelluksemme ensimmäisellä versiolla. Sillä voi varata taloyhtiön yhteistiloja, luoda ovikoodeja ja viestiä naapureille aulan ilmoitustaulun kautta. Jatkossa ratkaisumme laajenee asukkaan kodin hallintaan sekä ekologisen elämäntavan tukemiseen tarjoamalla kulutusdataa ymmärrettävässä muodossa. Tässä vaiheessa keskeiseksi tulee löytää tavat kytkeytyä kiinni erilaisiin talotekniikka- ja älykotiratkaisuihin.

IoT tarjoaa tähän varmaan paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta onko vaarana, että teknologia tulee silmille ja sitä on liikaa? 

Ajatus nimenomaan on, että koti ei saa tuntua hankalalta ja tekniseltä, joten meidän tulee löytää tavat häivyttää teknologia taustalle.

Liisa Stenberg, tämä oli aika laaja projekti – kaksi kurssia, UX-suunnittelun menetelmistä aloitettiin ja prototyppien kehityksellä jatkettiin, mitä haitte yhteistyöltä Muotoiluinstituutin kanssa ja mitä saitte? 

Tavoitteenamme oli entisestään selkeyttää ymmärrystämme asiakkaidemme päivittäisistä tarpeista liittyen sovelluksen tulevaisuuden konseptiaihioihin, kuten älykotiratkaisuihin sekä tapoihin helpottaa ekologista elämäntapaa. Halusimme myös vahvistaa aiemman tutkimuksemme pohjalta tehtyjä oletuksia sovelluksen keskeisistä uusista ominaisuuksista sekä löytää tuoreita näkökulmia ja ideoita käyttöliittymän suunnitteluun.

Pienikokoiselle tuotetiimillemme yhteistyö Muotoilunstituutin kanssa oli myös erinomainen mahdollisuus edistää projektiamme nopeammalla aikataululla kuin mihin omat resurssimme olisivat riittäneet. Opiskelijat tuottivat käyttöömme tutkimusraportit tekemistään käyttäjäkyselyistä, asiakashaastatteluista ja päivittäiseen asukkaiden arkeen liittyvistä tutkimuksistaan sekä loivat tutkimuksensa pohjalta kehitysehdotukset konsepteille.

Tämä oli hyödyllisiä asiakkaidemme tarpeiden ja odotusten syvällisemmälle ymmärtämiselle. Toisen, käyttöliittymäsuunnitteluun keskittyvän kurssin aikana opiskelijat jatkojalostivat valitsemiamme konsepteja käyttöliittymäprototyypiksi, jonka avulla Newil&Baun on jatkossa mahdollista tutkia tarkemmin sovellukselta vaadittujen ominaisuuksien lopullista laajuutta ja parasta toteutustapaa.

Opiskelijoiden luomista prototyypeistä tulee olemaan apua myös yrityksemme sisäisessä viestinnässä, kun teemme päätöksiä tiettyjen ominaisuuksien kriittisyydestä tai määrittelemme teknistä toteutusta ja rahoitustarvetta. Koska projektissa käytettiin pohjana yrityksemme olemassaolevaa designsysteemiä, käyttöliittymäsuunnitelmien muokkaaminen ja eri opiskelijatöiden parhaiden osien yhdisteleminen onnistuu tuotetiimiltämme helposti.

Miten yhteistyö UX/UI-opiskelijoiden kanssa sujui käytännössä? 

Olimme erittäin tyytyväisiä lopputuloksiin ja yhteistyöprojektin aikana saamiimme oppeihin. Opiskelijat suhtautuivat työhönsä ammattimaisesti ja innokkaasti, ja aikataulut pitivät. Tilaajana meidän oli tärkeää määritellä mahdollisimman selkeästi ja tarkasti, millaisia lopputuloksia yhteistyöltä odotimme ja osallistua aktiivisesti opiskelijoiden ohjeistamiseen, sillä yritysyhteistyö oli osalle opiskelijoista ensimmäinen kosketus oikeaan UX-suunnittelijan työhön.

Toisaalta varsinkin tästä näkökulmasta ajatellen kurssitöiden presentaatiot olivat vakuuttavia, ja jokaisen palautesession jälkeen näimme kehitystä. Erityisen ilahtuneita olimme käyttöliittymäprototyyppien laadusta – niistä on meille aidosti hyötyä.

TEKSTI: Harri Heikkilä, visuaalisen viestinnän ja UX/UI:n yliopettaja, LABin Muotoiluinstituutti