Viivi opiskelee Muotoiluinstituutissa valokuvausta: “Halusin ottaa kameran käteen ja tehdä jotain konkreettista”

Viivi Päiväsaaren piti lukiosta valmistuttuaan jatkaa opintojaan kohti akateemista uraa, mutta kohtalo – tai pitäisikö ennemminkin sanoa luovuus – puuttui peliin:  

“Lukion jälkeen olin hieman hukassa tulevaisuudensuunnitelmieni suhteen. Reaalilyseossa opintojen painotus oli luovien alojen sijaan vahvasti esimerkiksi oikeus- ja lääketieteen suuntaan, jotka eivät kuitenkaan itseäni kiinnostaneet.”  

Päiväsaari päätyi opiskelemaan kahdeksi vuodeksi historiaa Helsingin yliopistoon sekä opintojen ohella taittamaan ainejärjestön lehteä, mikä oli hänen ensimmäinen konkreettinen askeleensa kohti luovaa uraa. Lopulta Päiväsaari päätyi paluumuuttoon Tampereelle sekä valokuvausopintoihin kansanopistossa.    

“Pääsin silloin ehkä ensimmäistä kertaa rakentamaan omaa taiteilijaidentiteettiäni ja ilmaisemaan itseäni uudella tavalla. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että voisin oikeasti tehdä jotain luovaa työkseni.” 

Kansanopistossa Päiväsaari kuuli Muotoiluinstituutista: 

“Olin alkanut todella kiinnostua valokuvaamisesta ja etenkin filmikuvaamisesta. Halusin ottaa kameran käteen ja tehdä jotain konkreettista enkä opiskella aluksi yliopistossa vuosia pelkkää teoriaa", Päiväsaari muistelee ja jatkaa: 

"Kun sitten kansanopistoon saapui Muotoiluinstituutin valokuvauksen opiskelijoita esittelemään koulutusta, rohkaistuin hakemaan Lahteen. Etenkin, koska opiskelijat olivat itse niin innoissaan Muotsikasta ja he kertoivat, kuinka opintojen puitteissa on mahdollista valita itseä kiinnostavia osa-alueita, kuten filmi- ja taidekuvausta."

Rento ja ihmisläheinen Lahti 

Päiväsaari on viihtynyt Lahdessa hyvin. 

“Muuttaminen Lahteen oli tavallaan virkistävää. Täällä on rauhallista ja paremmat mahdollisuudet keskittyä opiskeluun. Kaupungin puolelta toiselle pääseminen ei vaadi samanlaista julkisten liikennevälineiden rumbaa kuin esimerkiksi Helsingissä, koska välimatkat ovat lyhyitä. Pyörällä pääsee kampukselle kymmenessä minuutissa ja kaveritkin asuvat lähellä.”

Päiväsaari muistelee huvittuneena kuulemiansa kommentteja ja varoituksia "Suomen Chicagosta".

“Muutettuani tänne ennakkoluulot pahamaineisesta Lahdesta naurattivat. Täällä on rauhallista, enkä ole koskaan joutunut kuumottaviin tilanteisiin. Lahti on aika rento ja ihmisläheinen kaupunki.” 

Valokuvauksen monet mahdollisuudet 

Valokuvauksen opinnot aloitetaan Muotoiluinstituutissa Päiväsaaren mukaan perehtymällä valokuvauksen teoriaan, historiaan sekä studiotyöskentelyyn ja kuvankäsittelyyn. Ensimmäinen vuosi koostuu pitkälti valmiiksi rakennetuista kokonaisuuksista, joiden avulla luodaan vahva pohja valokuvauksen perusteista. Toisesta opiskeluvuodesta lähtien opiskelijoiden on mahdollista suunnata vapaammin opintojaan haluamaansa suuntaan:  

“Meillä on ollut videokurssi sekä oma projekti, ja näiden lisäksi olin mukana kansainvälisellä kurssilla, johon osallistui lisäksemme opiskelijoita Brysselistä ja Lissabonista. He tulivat Lahteen viikoksi työpajaan, jonka lopputuloksena teimme yhdessä painojulkaisun.”

Valokuvauksessa Päiväsaarta kiinnostavat monialaisuus ja luovuus sekä erilaiset mahdollisuudet. 

“Valokuvan alle menee niin paljon eri asioita: on kuvajournalismia, dokumentaarista kuvaa, muotikuvaa, taidekuvaa sekä kaikkea abstraktia. Eniten minua kiinnostaa käsillä tekeminen, pimiötyöskentely ja analoginen kuva sekä erilaiset vaihtoehtoiset prosessit kuten syanotypia, joka on valokuvien vanha vedostusmenetelmä.”  

“Pääsen tekemään aidosti inspiroivia asioita”  

Päiväsaari kertoo, ettei hänellä ole koskaan ollut selkeitä urahaaveita tai yhtä tiettyä haaveammattia. 

“Valokuvaus tuntui ehkä siitäkin syystä luontevalta, että se ei ankkuroi minua mihinkään tiettyyn työtehtävään tai työpaikkaan. Pääsen tekemään aidosti inspiroivia asioita sen sijaan, että olisi vain yksi tietty ura. Voin tehdä sekä kaupallista että luovaa ja myös omia projekteja näiden rinnalla”, Päiväsaari kertoo ja jatkaa: 

“Kansanopistossa opettajani rohkaisi minua ja kertoi, ettei minulla tarvitse edes olla yhtä tiettyä johtotähteä tai tavoitetta. Luova työskentely on jatkuvasti muuttuvaa ja siinä muutoksessa täytyy itse pysyä mukana ja samalla adaptoitua.” 

Muotoiluinstituutin hakijoita ja luovaa alaa harkitsevia Päiväsaari kehottaa luottamaan omaan visioonsa sekä prosessiin:  

“Luovassa työssä tulee aina välillä jumeja ja voi olla vaikea löytää motivaatiota. Silloin täytyy yrittää uskoa itseensä ja löytää itsestään se motivaatio. Joskus se vaatii sen, että ottaa vain kameran ja menee metsään kuvaamaan, vaikka sieltä ei ikinä mitään valmista, julkaisukelpoista materiaalia syntyisikään.” 

Onnistumisen kokemukset syntyvät pienistä asioista ja hetkistä: 

“Joka kerta kun kehitän filmiä ja tyhjien tai epäonnistuneiden ruutujen sijasta saan oikeita kuvia, on se jo onnistuminen itsessään. Taiteellinen tekeminen on aina vähän sellaista hapuilua pimeässä.”  

Arvaamattomuus on osa prosessia 

 Muotoiluinstituutissa parasta on Päiväsaaren mukaan luova yhteisö.

 “Olen löytänyt samankaltaisia ihmisiä, joiden kanssa voi tehdä kaikkea luovaa opintojen lisäksi myös vapaa-ajalla. Hedelmällisintä on yhteistyö ja muiden luovien ihmisten löytäminen ympärilleen.”  

Päiväsaaren vuosikurssilla on opiskelijoita monipuolisesti erilaisista taustoista, osa on tullut suoraan toiselta asteelta ja osalla on jo aiempi tutkinto, perhettä ja uraa.  

“Meitä omaa polkuaan etsineitä on paljon, ja mielestäni luovalla alalla erilaiset taustat ja kokemukset ovat vain rikastuttava asia.”   

Päiväsaari kokee, että Muotoiluinstituutissa on mahdollista turvallisesti kokeilla, onnistua – ja epäonnistua. 

“Pimiössä työskentely voi olla tosi arvaamatonta, eikä etukäteen pysty ennustamaan, mitä sieltä rullasta tulee, vai tuleeko sieltä yhtään mitään. Arvaamattomuus on aina osa prosessia.”