Tekstiilijätteen kierrätyksessä vielä hyödyntämätöntä potentiaalia liiketoiminnalle – LAB-ammattikorkeakoulussa etsitään uusia keinoja ja toimintamalleja

Suomessa vuoden 2023 alussa voimaan astuneen jätelain myötä kaikki tekstiilijäte kerätään erillään muusta jätteestä. Erilliskeräyksen järjestämisestä vastaavat ensisijaisesti kunnat jätehuollon yhteydessä, ja tätä varten on järjestetty erillisiä keräyspisteitä ympäri maata. 

Suomessa käyttökelpoisen poistotekstiilin – kuten vaikkapa vanhojen vaatteiden – keräystä on suoritettu jo pitkään esimerkiksi hyväntekeväisyyden sekä erilaisten kirpputorien muodossa. Käyttöön kelpaamattomia tekstiilejä sen sijaan ei olla kerätty yhtä paljon, ja ennen uudistusta tekstiilijäte meni suurilta osin polttoon. Nyt uuden järjestelmän myötä etsinnässä on uusia tapoja ja kohteita, miten poistotekstiilejä voidaan hyödyntää ja kierrättää. 

”Suomessa on tuotu käytäntöön uudenlaisia järjestelmiä sekä teknologioita, joiden avulla poistotekstiilivirtaa pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti ja jätehierarkiaa mahdollisimman hyvin noudattaen. Erilaisten kierrätysprosessien kautta tekstiilijäte voidaan tuoda uudelleen käytettäviksi kuiduiksi esimerkiksi eristemateriaaleissa sekä akustiikkalevyissä tai niistä voidaan valmistaa uutta lankaa ja siten uusia tekstiilituotteita”, kertoo tekstiilitutkija ja LAB-ammattikorkeakoulun yliopettaja Lea Heikinheimo. 

Tekstiilijätteen kierrätysmenetelmät voidaan jakaa kolmeen eri prosessityyppiin: mekaaniseen, kemialliseen ja termiseen eli lämmön avulla tapahtuvaksi. Tällä hetkellä yleisin menetelmä on mekaaninen kierrätys, jolloin kangas- ja lankarakenteet revitään takaisin kuiduiksi. Tämä yleensä heikentää kuidun laatua, minkä vuoksi kuituja voidaan myös kierrättää kemiallisesti saaden aikaan uusiokuitua vastaavaa materiaalia. Tästä hyvänä esimerkkinä on Suomessa paljon tutkittu selluloosapohjaisten muuntokuitujen valmistus.  

Tekstiilimateriaaleja voidaan myös pilkkoa lähtöaineiksi kemiallisten ja termisten prosessien kautta ja jälleenrakentaa niistä uusia kuituja. Nämä menetelmät ovat kuitenkin vielä harvinaisia ja vaativat kalliita investointeja. 

”Ensiarvoisen tärkeää on löytää poistotekstiilivirrasta tuotteet, jotka ovat käytettävissä vielä sellaisenaan tai hyödynnettävissä materiaaleina. Kierrätyksen oleellisin osa onkin tekstiilien lajitteleminen käsin, jotta uudelleen käyttöön soveltuvat helmet ja vintage-vaatteet pystytään tunnistamaan ja ohjaamaan sellaisenaan uudelleenmyyntiin”, Heikinheimo painottaa.  

Tekstiilien kierrätystä ja lajittelua kehitetty useissa tutkimusprojekteissa 

LAB-ammattikorkeakoulussa toimii tekstiilien ja muovien materiaalikiertojen tutkimustiimi, jossa työskentelee alan asiantuntijoita ja opetushenkilöstöä. Viime vuosina tiimi on ollut viemässä eteenpäin useita kehitys- ja tutkimusprojekteja, joissa on keskitytty tekstiilikierrätyksen käytöntöihin ja sovelluskohteisiin. 

”Hyvinä esimerkkinä on Business Finlandin rahoittama Telavalue-tutkimushanke, jonka tavoitteena on muun muassa kierrätyskuituja sekä uusia biopohjaisia kuituja yhdistämällä valmistaa uusia laadukkaita tekstiilejä. Lisäksi olemme edistäneet poistotekstiilien hyödyntämistä sekä kierrättämistä Päijät-Hämeen ja Etelä-Karjalan alueilla Tekstiilit kiertoon- ja Etkatex-projektien avulla”, Heikinheimo luettelee.    

Heikinheimon mukaan materiaalien tunnistus on tärkeää tekstiilien kierrätyksessä, ja LABissa onkin tehty tämän osalta merkittäviä panostuksia. Ammattikorkeakoululla on kehitetty ReiskaTEX-laite, joka hyödyntää lähi- infrapunaspektroskopiaa tekstiilikuitujen tunnistamiseen sekä lajitteluun. ReiskaTEXin rinnalle on kehitetty myös Android-puhelimiin soveltuva Textile Identifier -sovellus, joka pystyy erottamaan konenäköä hyödyntäen kankaat ja neulokset toisistaan sekä tunnistamaan niiden värin. 

”On tärkeää muistaa, että kiertotalous on paljon enemmän kuin tuotteen ja sen materiaalien uudelleen hyödyntämistä sen elinkaaren loppuvaiheessa. Siksi me LABissa esimerkiksi koulutamme suunnittelijoita huomioimaan ekosuunnittelun periaatteet sekä kestävien materiaalien käytön. Tutkimme myös datan hyödyntämistä tekstiilien arvoketjussa sekä uusia mahdollisia liiketoimia, kuten monipuolisempia korjauspalveluja sekä tekstiilien vuokrauspalveluja, jotta tekstiilit pysyisivät kierrossa mahdollisimman pitkään”, hän kertoo.  

Tahtotila uusien ratkaisujen löytymiselle vahva 

Tällä hetkellä monet kunnat ovat ottaneet aikalisän lajitteluun liittyvien investointien kanssa. Taustalla on Euroopan komission heinäkuussa 2023 antama ehdotus jätepuitedirektiivin muutoksesta siten, että vastuu tekstiilijätteen kierrättämisestä siirtyisi tuotteen tuottajalle. Kunnissa odotetaankin nyt lopullista päätöstä siitä, kenen vastuulle tekstiilikierrätys lankeaa.   

”Investointien kokemasta taantumasta huolimatta kierrätyksen kehittämiseen löytyy tällä hetkellä paljon tahtoa. Paras tulos löytyisikin, jos vastuuta ei vieritettäisi yksittäiselle taholle, vaan kunnat, tuottajat sekä sosiaaliset toimijat pystyttäisiin tuomaan yhteen vastaamaan kierrätyksen eri osa-alueista”, Heikinheimo toteaa.  

Heikinheimo on itse luottavainen sen suhteen, että uusia menetelmiä kehittämällä kierrätysmateriaaleista pystytään tulevaisuudessa tekemään neitseellisten materiaalien käyttöä paremmin korvaava vaihtoehto myös taloudellisessa mielessä.  

”Poistotekstiilin kierrätyksessä on paljon vielä hyödyntämätöntä potentiaalia, joka tukee myös liiketoimintaa. Kierrätysmateriaaleja voidaan hyödyntää esimerkiksi designtuotteissa, mikä voi jopa lisätä vaatteen tai tuotteen arvoa kuluttajan silmissä. Myös EU-tasolla tahtotila ratkaisujen löytymiseen on kova, ja uusien teknologioiden sekä liiketoimintamallien kehittämiseen on saatavilla hyvin rahoitusta”, hän avaa.