Suomalaisen villan uusi aika – LAB testaa uusia käyttökohteita aina öljyntorjunnasta viherkasvualustoihin
Villa on saavuttanut vankan suosion suomalaisten arjessa. Neulonta on nykyään trendiharrastus ja ihmiset hankkivat villasta tehtyjä vaatteita sekä itselle että lahjaksi. Tämän vuoksi onkin merkittävää, että merino- ja alpakkavillojen kysyntään verrattuna suomalaisen lampaanvillan suosio ei yllä samalle tasolle – vaikka sille olisi kaikki edellytykset.
”Suomalainen lampaanvilla on aivan yhtä laadukasta kuin ulkomailla tuotettu, mutta se ei nauti samanlaista suosiota. Suomalainen lampaanvilla tarvitsisi imagonkohotuksen, jossa ihmisten tietoisuuteen tuotaisiin paremmin konkreettisia esimerkkejä, jotka tekevät villan arvon näkyväksi”, pohtii LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa projektipäällikkönä ja TKI-asiantuntijana työskentelevä Paula Nurminen.
Nurmisen mukaan suomalaisen villan vahvuuksia on muun muassa sen jäljitettävyys, sillä suomalaisesta lampaanvillasta tiedetään, missä ja miten se on kasvanut ja käsitelty. Yksi suurimmista kestävyyshaasteista on kuitenkin villan pesuprosessi: tällä hetkellä suuri osa villasta lähetetään pesuun ulkomaille, mikä kasvattaa sen hiilijalanjälkeä.
”LUT-yliopisto pyrkii löytämään tähän haasteeseen ratkaisuja esimerkiksi Willatus 2.0 -hankkeen avulla. Hankkeessa kehitetään fermentointiin perustuvaa pesuprosessia, joka mahdollistaa villan käsittelyn lähempänä tuotantotiloja. Samalla tutkitaan, miten pesuvedestä erotettua lanoliinia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi hirvieläinkarkotteena.”
Orgaaninen vaihtoehto muoville
Nurminen huomauttaa, että myös kierrätetyn villan hyödyntämisessä on paljon piilevää potentiaalia. Kierrätetty villa tarjoaa orgaanisen vaihtoehdon, jolla voitaisiin korvata muovipohjaisia materiaaleja.
”Muovin käyttö on kasvanut sen halvan hinnan myötä sellaisiin mittakaavoihin, että muovia löytyy kaikkialta – jopa ihmisten aivoista ja sydämestä. Tarvitsemme enemmän korvaavia, orgaanisia materiaaleja, jotka hajoavat luonnollisesti ajan myötä.”
Kierrätettyä villaa voidaan hyödyntää monipuolisesti esimerkiksi rakennuseristeenä, akustiikkapaneeleissa, suodatinmateriaalina, komposiittien osana sekä jopa öljyntorjunnassa. Esimerkiksi LABin Hiukka 2.0 -hankkeessa on testattu ja kehitetty hius- ja karvakuiduista imeytysmattoja, joita hyödynnettiin menestyksekkäästi vuonna 2023 Saimaalla öljyvahingon yhteydessä.
”Öljyntorjuntatuotteiden orgaanisten vaihtoehtojen yhteiseurooppalaiselle kehitystyölle haetaan nyt uutta rahoitusta. Karvamatto imi muuntajaöljyä vedestä tehokkaasti, toisin kuin perinteinen polypropeeniliina. Orgaaninen öljyntorjuntatuote ei myöskään hajotessaan päästä mikro- ja nanomuoveja ympäristöön.”
LABin MUOKS-hankkeessa puolestaan kierrätysvillaa ja muita orgaanisia kuituja käytetään kasvualustoina kasvikatoilla ja -seinissä, joissa ne tukevat kasvien juurtumista ja auttavat sitomaan vettä.
”Kaupunkivihreä tuo mukanaan monia hyötyjä, sillä se viilentää, puhdistaa ilmaa sekä lisää ihmisten hyvinvointia. Villakuitu voi olla osa tätä kokonaisuutta.”
Villan uusi elämä vaatii toimivia kierrätysratkaisuja
Vaikka villa kiertää Suomessa melko hyvin, suurin osa villasta menee yhä jätteeksi. Nurmisen mukaan kierrätysprosessien tunnettuutta tulisikin lisätä, mikä kannustaisi myös villan kierrätykseen.
”Meillä on Suomessa hyviä esimerkkejä siitä, kun kierrättäminen on tehty helpoksi ja kannattavaksi. Toimiva järjestelmä on esimerkiksi pullonpalautus, jonka ansiosta pantilliset pullot ja tölkit palautuvat kiertoon lähes kokonaan.”
Nurminen painottaa, että uudet ratkaisut vaativat monialaista yhteistyötä, ja korkeakouluilla on tässä merkittävä rooli. Yhteistyössä yrityksillä on mahdollisuus kehittää yhdessä asiantuntijoiden ja insinöörien kanssa ratkaisuja, jotka eivät vain vähennä haittoja vaan tuottavat hyvinvointia sekä ihmisille että luonnolle.
”Meillä on kaikki edellytykset nousta villan kiertotalouden edelläkävijäksi. Tarvitaan vain rohkeutta kokeilla ja kehittää yhdessä.”
