Olisiko metsäteollisuuden sivuvirroista ruoaksi? Kiertotalouden YAMK-kurssilla tutustuttiin LAB Biofineen

Ryhmä tarkasteli mahdollisuuksia hyödyntää metsätalouden sivutuotteista saatavaa biomassaa uusina elintarvikkeiden ainesosina. Työssä keskityttiin erityisesti LAB Biofinen käyttämiin biojalostusprosesseihin sekä biojalostamoiden keskeisiin komponentteihin eli selluloosaan, hemiselluloosaan ja ligniiniin.

Ryhmätyössä yhdistyivät kirjallisuuskatsaus, uusimmat teollisuustiedot sekä LAB Biofinen asiantuntijoiden konsultointi. Lisäksi työssä tarkasteltiin metsän biomassasta tuotettavien uuselintarvikkeiden ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä EU:n sääntelyn kannalta tarpeellisia oikeudellisia toimenpiteitä, jotta uusi elintarvike voi saada Novel Food ‑hyväksynnän.

Idea syntyi LAB Biofinen ympäristöstä

YAMK‑opiskelija Miriam Pfeiffer (kuva alla) kertoo, että aihevalinta oli hänelle alusta asti mielenkiintoinen:

"Meillä oli useita aiheita valittavana, ja biomassasta valmistettavat uuselintarvikkeet tuntuivat niistä kiinnostavimmalta. Minulla ei ollut aiempaa kosketusta aiheeseen, joten halusin selvittää, millaisia mahdollisuuksia sillä voisi olla tulevaisuudessa."

Opiskelijakollega Anna-Karoliina Kaupin mukaan aihe tuntui juuri oikealta:

“LAB Biofine ja biomassojen hyödyntäminen uuselintarvikkeissa tuntuivat konkreettiselta ja ajankohtaiselta teemalta. Aihe herätti kiinnostukseni, ja siksi päätin valita sen selvitystyöni teemaksi.”

Pfeiffer koki LAB Biofinen tarjoaman oppimisympäristön erityisen motivoivaksi:

“LAB Biofine yhdistää tutkimuksen, koulutuksen ja yritykset. Kun kuulin biojalostamon mahdollisuuksista, halusin tutkia, voisiko puusta tulla jotain muutakin kuin energiaa.”

Biomassan jalostus yllätti ja avasi uusia näkökulmia

Työn aikana ryhmä perehtyi biopohjaisiin jalostusprosesseihin, joissa puun pääkomponentit, selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini, erotetaan ja jalostetaan uusiksi raaka-aineiksi. Pfeiffer kertoo yllättyneensä:

“Yllätyin, kuinka pitkällä tutkimus on ja kuinka paljon mahdollisuuksia on luoda arvoa ja ruokaa sivu- ja jätevirroista. Yllätyin myös itsestäni. Aihe tempaisi mukaansa, vaikka raavin vasta pintaa. Tulen muotoilun ja arkkitehtuurin taustasta, joten oppimiskäyrä oli jyrkkä, mutta samalla huomasin, kuinka paljon pystyin omaksumaan aiheesta jo lyhyessä ajassa.”

Miriam Pfeiffer kertoo ryhmän havainneen, että puuperäisistä komponenteista voidaan jalostaa monipuolisia ainesosia elintarviketeollisuuden tarpeisiin. 

“Mikrokiteinen selluloosa on jo käytössä useissa tuotteissa, joissa sitä hyödynnetään elintarvikkeiden rakenteen parantajana esimerkiksi tekstuurin ja koostumuksen hallinnassa. Xylo-oligosakkaridit (XOS) puolestaan ovat ravintokuituja, joilla on tutkimusten mukaan erilaisia terveysvaikutuksia, kuten suolistomikrobiston hyvinvointia tukevia ominaisuuksia.”

Lisäksi selvitystyö osoitti, että ligniinipohjaisia ainesosia voidaan hyödyntää tietyissä resepteissä jopa kananmunan korvaajana, mikä avaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi leivonnassa ja kasvipohjaisten tuotteiden kehityksessä.

“Myös ligniini yllätti. Sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi leivonnaisten rakenteen parantamiseen.”

Näkyviä vaikutuksia taloudessa, ympäristössä ja yhteiskunnassa

Pfeiffer kertoo ryhmän arvioineen myös laajempia vaikutuksia:

“Jos voimme jalostaa sivuvirrat ruoaksi, se tuo työtä ja investointeja alueelle, vähentää hävikkiä ja tukee kiertotaloutta. Lisäksi kuluttajien hyväksyntä on ratkaisevaa. Puupohjainen ruoka voi tuntua vieraalta, mutta sen taustalla on vahva suomalainen identiteetti.”

Kauppi kertoo ryhmän havainneen, että taloudellisesta näkökulmasta metsäteollisuuden sivuvirrat voidaan muuttaa kustannuksia aiheuttavista eristä arvoa tuottaviksi tuotteiksi, mikä parantaa toimialan kannattavuutta. 

“Lisäksi uuselintarvikkeisiin liittyvä teknologia ja osaaminen tarjoavat huomattavaa vientipotentiaalia Suomen biotalouden kehittämiselle.”

Ekologisesta näkökulmasta ryhmän selvitys osoitti, että esimerkiksi mikrobiproteiinien tuotanto voi vähentää maa‑ ja vesivarojen kulutusta jopa 90 prosenttia verrattuna perinteisiin eläinperäisiin proteiinilähteisiin. 

“Tämä tekee tuotannosta huomattavasti resurssitehokkaampaa ja vähentää ympäristökuormitusta sekä päästöjä.”

Sosiaalisesta näkökulmasta sivuvirtojen hyödyntäminen voi tuoda uusia työmahdollisuuksia erityisesti alueille, joissa metsäteollisuus on merkittävä elinkeino. 

“Samalla ratkaisut vahvistavat Suomen omavaraisuutta ja ruokaturvaa sekä vähentävät tarvetta laajalle maankäytölle, mikä helpottaa paineita sekä kotimaisiin että kansainvälisiin ekosysteemeihin,” ryhmäläiset summaavat.

Ryhmä perehtyi myös EU:n tiukkaan Novel Food ‑lainsäädäntöön, joka edellyttää perusteellisia turvallisuusarviointeja ennen kaupallista käyttöönottoa. Selvityksen johtopäätöksenä ryhmä suositteli LAB Biofinelle etenemistä vaiheittain:

“Kannattaa aloittaa ainesosista, joilla on jo hyväksyntä, kuten mikrokiteinen selluloosa, ja laajentaa tästä kohti uusia innovaatioita.”

Opit veivät kohti uusia mahdollisuuksia

Miriam Pfeiffer kuvaa kurssityön kokonaiskokemusta innostavana ja opettavaisena:

“Tämä projekti avasi silmäni sille, miten paljon potentiaalia metsäteollisuuden sivuvirroissa on. Tulevaisuudessa puu voi olla myös jotakin syötävää ruokapöydässä.”

Anna-Karoliina Kauppi (kuva alla) toteaa koulutusohjelman tarjoavan konkreettisen ja käytännönläheisen näkökulman kiertotalouteen: 

“Suosittelen opintoja erityisesti niille, joita kiinnostaa työelämälähtöisyys yhdistettynä kiertotalouteen sekä vastuulliseen prosessi- ja tuotekehitykseen. Kiertotalous avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, ja koulutus auttaa hahmottamaan ja hyödyntämään tätä potentiaalia.”