Kuinka vahvistaa nuorten työntekijöiden sitoutumista?

Kuva
LABin lehtori Antti Tanninen.
Nykypäivän työelämässä työntekijät odottavat työltä toisenlaisia asioita kuin vaikkapa vuosikymmen sitten. Etenkin nuorempien työntekijöiden työhön sitouttamiseen vaikuttaa vahvasti johtajuustaidot ja niiden mukauttaminen eri sukupolville soveltuviksi. Voiko viisikymppinen johtaja ymmärtää ja motivoida kaksikymppisiä työntekijöitä?

LAB-ammattikorkeakoulun ensihoidon lehtori Antti Tanninen on syventynyt johtamisen haasteisiin sekä opettajana että ensihoidon esihenkilönä. Tannisen kokemusten mukaan nuorempi sukupolvi suhtautuu työhönsä hyvin eri tavalla kuin vanhempi sukupolvi. Arvomaailman muutos ja eri sukupolvien johtaminen tulisikin huomioida jokaisen organisaation toiminnassa.

”Tällä hetkellä johtotehtävissä toimivista enemmistö on X-sukupolvisia, jotka johtavat Y- ja Z-sukupolvisia. Sukupolvet ovat erilaisia johtajuuden kentässä – ikä ja kokemus tuottaa toisenlaista näkymää kuin innostunut nuori työntekijä. X-sukupolviset ovat aikanaan sitoutuneet vahvasti organisaatioon, joka näkyy pitkinä työurina. Y- ja Z-sukupolvien sitoutuminen voi puolestaan kohdentua esimerkiksi organisaation arvopohjaan tai tietynlaiseen johtajuuteen”, Tanninen esittää.

Nuoremmat työntekijät arvottavat vapaa-aikaansa eri tavalla, ja työelämälle etsitään vastapainoa. Työtä uskalletaan myös vaihtaa herkemmin, jos esimerkiksi työ tai organisaation arvot eivät miellytä. Arvojen muuttuessa nykyaikaisen johtamisen pitäisi olla huomattavasti aiempaa yksilöllisempää ja osallistavampaa. 

”Nuorempi sukupolvi odottaa johtajalta vahvaa ammattitaitoa ja avoimuutta. Asioita myös kyseenalaistetaan enemmän ja kaivataan perusteluja, miksi jotain tehdään. Johtajan tulee olla uskottava siinä mitä tekee, jotta työntekijät sitoutuvat työhönsä ja organisaation johtamismalliin”, Tanninen sanoo.

Johtaminen muuttuvassa kentässä

Työelämäodotusten muuttuessa johtajuutta tulisi jatkuvasti kehittää uusien työntekijäsukupolvien tarpeita vastaavaksi. Tanninen näkee toimivan työyhteisön ytimessä luottamuksen, jonka myötä työntekijät – niin vanha kuin nuorempi sukupolvi – sitoutuvat paremmin työhönsä. Myös asenne ratkaisee, kun tavoitellaan sitouttavaa johtamista.

”Puhtaasti päivittäisjohtamisosaamisellehan ei ole määritettyä, selkää vaatimustasoa. Edelleen saatetaan palkata työntekijä tai esihenkilö ansioluettelon perusteella. Simon Sinekia lainaten: taitoja voi aina opettaa, mutta asennetta ja motivaatiota on vaikea lähteä muuttamaan. Rekrytoidessa tulisi ennemmin keskittyä siihen, millainen asenne ja johtamisideologia haettavalla on”, Tanninen pohtii.

Tanninen käyttää esimerkkinä ensihoitoalaa, jossa vallitsee kompleksinen johtajuus. Ensihoitoa voisi Tannisen mukaan ajatella asiantuntijaorganisaationa, jonka asiantuntijoita ovat ensihoitajat kentällä. Johtotoiminnoissa työskentelevien ajatus työn realiteetista ei välttämättä enää vastaa todellisuutta, miksi myös näissä rooleissa toimivien olisi tärkeää käydä säännöllisesti tutustumassa kenttätyöhön.

”Operatiivista toimintaa johtava taso voisi päästä lähemmäksi asiantuntijaporrasta kenttävierailujen kautta. Ensihoidossa ei voida enää kiristää kalustosta tai rahasta muutenkaan, mutta kilpailukykyä olisi mahdollista kehittää sillä, että aidosti arvostetaan suorittavan portaan osaamista. Eli ei esimerkiksi ajatella, että joku vain ajaa ambulanssia, kun se työ on kokonaisuudessaan niin paljon muutakin”, Tanninen kiteyttää.