Kaikki vaikuttaa kaikkeen – Hyvinvointi ei ole enää pelkkää fyysistä terveyttä
Hyvinvointi on nyt kaikkialla. Siitä puhutaan, kirjoitetaan ja ennen kaikkea sitä pyritään tukemaan niin ammattilaisten pakeilla kuin jokaisen omassa elämässä. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.
”Hyvinvoinnista on alettu puhumaan käsitteenä vasta 2010-luvulla. Sitä ennen puhuttiin pääasiassa terveydestä”, kertoo LABin yliopettaja Emilia Laapio-Rapi.
Terveysnäkökulma on pitänyt keskustelun ihmisen hyvinvoinnista rajattuna. Aihetta on lähestytty etenkin fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Nykyisessä keskustelussa ihminen nähdään kokonaisuutena ja hyvinvointi käsitteenä, joka kattaa fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäksi esimerkiksi taloudellisen turvallisuuden ja ympäristön vaikutukset.
”Monipuolistuminen antaa enemmän tarkastelupintaa hyvinvoinnin toteutumiselle ja mittaamiselle. Toisaalta se myös haastaa käsitystä hyvinvoinnista”, LABin sote-johtamisen ja kehittämisen asiantuntija Jaana Ahl sanoo.
On alettu ymmärtää, että yksilön hyvinvointi on riippuvainen monesta eri asiasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Murros ajattelussa ei ole ollut pelkästään käsitteellinen. Myös ihmisen oma toimijuus hyvinvoinnin suhteen on muuttunut. Enää hyvinvointi ei ole vain ammattilaistenvastuulla, vaan se on asia, mihin ihminen itse voi aktiivisesti vaikuttaa.
”Murrokseen ovat vaikuttaneet myös palvelurakenteet. Perinteisesti olemme puhuneet sosiaalihuollosta ja terveydenhuollosta erikseen. Niiden järjestämisvastuukin on ollut eri tahoilla. Nyt ne ovat yhdistyneet, vaikka aiemmista siiloista ei ole vielä päästykään täysin pois”, Laapio-Rapi kertoo.
Siirtymä teollisuudesta palveluihin on muuttanut työhyvinvointia
Hyvinvoinnin murros on nostanut entistä näkyvämmin esiin myös siihen liittyviä epäkohtia. Esimerkiksi keskustelu työhyvinvoinnista ja työuupumuksesta on suorastaan räjähtänyt.
Tähän ei vaikuta pelkästään hyvinvoinnin vaan koko työelämän murros. Suomi on muuttunut teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi, mikä on muuttanut myös työelämän luonnetta. Fyysinen kuormitus on vaihtunut psyykkiseksi ja tahti kiihtynyt.
”Koska työ ei ole fyysistä, joudutaan ihmisten fyysiseen aktiivisuuteen kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota. Toisaalta myös työnantajien suhtautuminen työhyvinvointiin on muuttunut. On huomattu, että hyvinvoivat työntekijät ovat parempia työntekijöitä organisaatiolle ja työhyvinvointi on nousemassa työnantajien kilpailuvaltiksi”, Laapio-Rapi kertoo.
Työhyvinvoinnin lisäksi laajempi keskustelu eri-ikäisten ihmisten haasteista jaksamisen ja mielenterveyden kanssa on hyvin ajankohtainen.
”Erityisesti nuorten kohdalla tähän olisi tärkeää vaikuttaa tukemalla heidän pystyvyyden kokemuksiaan”, Ahl sanoo.
Jo keskustelu rahan riittämisestä vaikuttaa hyvinvointiin
Toinen viime aikoina paljon keskustelua herättänyt asia on sote-järjestelmä, sen resurssit ja rahoitus. Suomen terveydenhuollon kliininen taso on edelleen korkea. Meillä on korkea rokotuskattavuus ja pieni lapsivuodekuolleisuus. Palveluihin pääseminen on kuitenkin muuttunut vaikeammaksi.
”Järjestelmä vaikuttaa olevan rikki, koska resursseja palveluiden järjestämiseen ei ole tarpeeksi. Suomen väestörakenteen takia rakenteita pitäisi uudistaa reilusti, mutta nyt uudistukset ovat jääneet pieniksi ja negatiivissävytteinen keskustelu julkisuudessa on kiihtynyt. Tämä on puolestaan vaikuttanut suoraan ihmisten kokemukseen hyvinvoinnista, koska he ovat huolestuneet siitä, pääsevätkö he tarvitsemiensa palveluiden piiriin.”
Laapio-Rapi korostaa, että yksilöllä on tietenkin myös oma vastuunsa hyvinvoinnistaan ja siitä huolehtimisesta. Tämä ei kuitenkaan poista palveluiden tarvetta.
”On paljon, mistä ihminen voi huolehtia itse ilman asiantuntijan apua. Palvelurakenteen välttämättömän muutoksen näkökulmasta sen merkitys on entistä tärkeämpi.”
Ahl nostaa esiin myös yhteisöllisyyden merkityksen hyvinvoinnin mahdollistajana ja kasvattajana.
”Jos ajatellaan esimerkiksi sote-alana resursointihaasteita, yhteisöllisyyttä tarvittaisiin ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemiseksi.”
Hyvinvoinnista uhkaa tulla luksustuote
Hyvinvoinnin murroksen myötä on siis ymmärretty, miten kokonaisvaltaisesta asiasta on kyse. Samalla resurssien niukkeneminen on nostanut esiin haasteen, johon ei ole vielä ratkaisua. Hyvinvoinnista uhkaa tulla luksustuote. Ero ihmisryhmien välillä on nähtävillä jo tänä päivänä.
”Ne, ketkä voivat hyvin, voivat entistä paremmin. Huonommin voivien hyvinvoinnin kasvu ei ole ollut yhtä voimakasta”, Jaana Ahl toteaa.
Yksi osa ratkaisua voisi olla teknologia. Laapio-Rapi korostaa, että sillä ei voi korvata palveluiden ihmisiä. Hyvinvoinnista puhuttaessa inhimillisen kohtaamisen rooli on tärkeä.
Oikein valjastettuna teknologia voisi kuitenkin helpottaa palveluissa työskentelevien ihmisten työtaakkaa niin sanottujen ”tyhmien töiden” osalta. Tämä jättäisi heille enemmän resursseja ihmiskohtaamisiin ja voisi alentaa myös palveluiden järjestämisestä koituvia kustannuksia.
Ahl nostaa esiin myös sen, että teknologia voi olla avuksi yksilön omatoimisessa hyvinvoinnin edistämisessä. Sen avulla voi mitata ja edistää omaa hyvinvointiaan.
Toisaalta raja mahdollisuuden ja uhan välillä on tässä häilyvä. Älylaitteiden vaikutus ihmisiin ei ole yksiselitteinen. Ruutuajan on epäilty vaikuttavan negatiivisesti niin ihmisten keskittymiskykyyn, fyysiseen aktiivisuuteen kuin sosiaalisiin suhteisiin.
Näillä kaikilla puolestaan on vaikutus siihen perimmäiseen eli ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
