Sinunkin vieressäsi voi istua kokouksessa työkaveri, joka sairastaa syöpää. Syöpä ei ole pelkästään ikääntyneiden sairaus: vuosittain kolmasosa kaikista sairastuneista on työikäisiä (Pohjanmaan syöpäyhdistys 2026). Sairastamista ei voi aina päätellä ulkonäöstä, ja moni syöpäsairas on hoitojenkin aikana työkykyinen. Osataanko työyhteisöissä kuitenkaan kohdata syöpäsairas kollega avoimesti ja ymmärtävästi?
Syöpähoidot eivät nykyisin tarkoita sitä, että potilas menee aina niin huonoon kuntoon, että normaali arki ja työnteko ovat mahdottomia. Syöpää hoidetaan muullakin tavoilla kuin rankoilla sytostaattihoidoilla, esimerkiksi sivuvaikutuksiltaan lievemmillä täsmälääkkeillä. Jokainen syöpäpotilas sietää hoitoja eri tavoin, ja kuntoa heikentävät vaikutukset ovat usein ohimeneviä. (Kaikki syövästä 2026.)
Useimmat syöpää sairastavat palaavatkin töihin hoitojen jälkeen ja jo niiden aikana (Kaikki syövästä 2026). Syöpä ja työelämä -kyselyn mukaan valtaosa tutkimuksen kyselyyn vastaajista palasi vuoden sisällä työelämään (Suomen Syöpäpotilaat ry 2023). Se, miksi työhön halutaan palata, ei johdu pelkästään taloudellisista syistä. Työ on monelle tärkeä osa identiteettiä, ja työnteko tukee itsetuntoa, merkityksellisyyden kokemusta ja sosiaalisia suhteita. (Wells ym. 2013.)
Työnantajan täytyy kuitenkin tukea sairastuneen työhön paluuta erilaisin työaikajärjestelyin sekä tekemällä mahdollisia muutoksia tehtäviin (Unkila ym. 2022). Syöpähoidot vaikuttavat työkykyyn vielä hoitojen jälkeenkin, ja näkymättömät myöhäisvaikutukset vaativat ymmärrystä (Suomen syöpäpotilaat ry 2023). Esimerkiksi LUT-konsernilla on käytössään varhaisen tuen malli, jonka avulla vahvistetaan työtekijän työhyvinvointia ja työkykyä. Pohjana on aina avoin keskustelu, jonka pohjalta sovitaan yhdessä tarvittavat toimenpiteet. (LUT 2026.)
Vakava sairastuminen muuttaa ihmistä
Jos työntekijä jää pois töistä sairauden takia pitkäksi aikaa, hän putoaa työpaikan arjesta ja helposti koko yhteisöstä pois. Varhaisen tuen periaatteisiin kuuluukin, että esihenkilö pitää yhteyttä työntekijään sairasloman aikana. Silloin työntekijä kokee, että hänestä välitetään ja että hän edelleen kuuluu työyhteisöön. (LUT 2026.)
Kun sairastunut palaa työhön sairausloman jälkeen, voi olla vaikeaa palata työrytmiin ja osaksi työyhteisöä. Vakava sairastuminen muuttaa ihmistä, ja elämänarvot ovat muuttuneet – muut asiat ovat menneet työuran edelle. Syöpään sairastunut saattaa myös kokea, ettei työyhteisössä osata käsitellä vaikeaa sairautta. Kukaan ei kysy, miten työkaveri voi, mutta huivin peittämää hiuksetonta päätä tuijotetaan.
Työyhteisölle omasta sairastumisesta ei tarvitse kertoa, eivätkä kaikki halua jakaa mitään henkilökohtaisesta elämästään. Esihenkilölle työntekijä avaa tilannettaan sen verran kuin katsoo itse sopivaksi. Tosin jos esihenkilö ei tiedä, miten vakavasta sairaudesta on kysymys, työntekijän tukeminen on vaikeampaa. (Jaakkola 2026.)
Sairaudesta puhuminen voi helpottaa sairastuneen henkistä oloa ja vähentää myös spekulaatioita työpaikalla. Avoimuus on tosin helpointa sellaisessa työyhteisössä, jossa on luottamuksellinen ilmapiiri ja ihmiset tuntevat toisensa. (Suomen Syöpäpotilaat ry 2026.)
Vinkkejä sairastuneen kohtaamiseen
Miten sitten kohdata syöpäsairas työkaveri? Tässä muutamia vinkkejä oman kokemukseni ja Suomen Syöpäpotilaat -sivuston mukaan:
- Jos työkaverisi vointi ja tilanne askarruttaa, älä pohdiskele asiaa sairastuneen selän takana. Kysy sairastuneelta suoraan, kuinka hän voi. On turha pelätä, että työkaverisi pahastuu kysymyksestäsi. Hän kyllä tietää, miten avoimesti on valmis kertomaan sairaudestaan.
- Älä unohda työkaveriasi sairasloman aikana. Lyhytkin viesti tai lounashetki ilahduttaa ja antaa sairastuneelle sen tunteen, että hän kuuluu edelleen yhteisöön.
- Muista, että työkaverisi osaaminen ja ammattitaito ei ole hävinnyt mihinkään syöpähoitojen aikana. Suhtaudu häneen samana ammattilaisena kuin ennenkin ilman syöpäleimaa.
- Vältä kertomasta työkaverillesi, miten tuntemasi henkilö kuoli samaan syöpään, tai opastamasta terveellisiin elämäntapoihin. Syövät eivät johdu suoraviivaisesti tupakanpoltosta tai alkoholin käytöstä, vaan niille ei välttämättä ole mitään erityistä syytä.
Syöpään sairastuneelle pahinta on työyhteisön vaikeneminen, sillä se koetaan välinpitämättömyytenä ja kylmyytenä. Usein hiljaisuuden syynä ei kuitenkaan ole välittämisen puute, vaan se, että halutaan antaa sairastuneelle tilaa toipumiseen ja omaa rauhaa. Työyhteisön tuki on kuitenkin äärimmäisen tärkeää työelämässä olevalle syöpäpotilaalle, ja se pitäisi uskaltaa osoittaa.
