Aineeton arvonluonti

Yrittäjyyden arvostus mitataan siinä, miten konkurssin tehneeseen suhtaudutaan

Yrittäjyyttä tukevat palvelut ja yrittäjän yhteiskunnassa kohtaama arvostus ovat eri asioita. Suomen yrittäjyyskulttuurin kehittämisessä kannattaa tarkastella myös mahdollisuuksia jatkaa epäonnistumisen jälkeen.

Global Entrepreneurship Monitor -raportissa Suomen fyysinen infrastruktuuri saa asiantuntijoilta arvion 8,5 ja yrittäjyyttä tukevat sosiaaliset ja kulttuuriset normit 4,7 asteikolla 0–10. Virossa normien arvio on 7,3. Väestökyselyn suomalaisvastaajista 51 prosenttia ilmoittaa epäonnistumisen pelon estävän yrityksen perustamisen. (Björk ym. 2026.) Luvut eivät kuitenkaan erottele, kuinka paljon pelkoon vaikuttavat taloudelliset seuraukset ja kuinka paljon muiden suhtautuminen.

Arvostus on osa toimintaympäristöä

Institutionaalisessa tutkimuksessa toimintaympäristöä tarkastellaan sääntelyn, yhteisten käsitysten sekä arvojen ja normien kautta (Torkkeli ym. 2019). Siinä normien näkökulma kertoo, mitä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä ja arvostettuna. Yrityksen perustamisen helppous ja yrittäjän riskinoton hyväksyminen ovat siten eri kysymyksiä. Normien merkitystä voi tarkastella esimerkiksi siinä, pääseekö aiemmin epäonnistunut yrittäjä keskustelemaan uudesta hankkeestaan rahoittajien ja kumppanien kanssa.

Pelkkä asenteiden muuttaminen olisi silti liian kapea tavoite, koska myös yrittäjyyspolitiikan tuki ja painoarvo saavat GEM-raportissa Suomessa arvion 4,7 (Björk ym. 2026). Epävarmuus toimeentulosta tai rahoituksesta sinänsä voikin usein olla perusteltu syy varovaisuuteen.

Kuva 1. Yritysneuvonnassa voidaan arvioida aiemman yritystoiminnan kokemuksia ja uuden hankkeen edellytyksiä. (LinkedIn Sales Solutions 2019)

Konkurssin syyt on arvioitava erikseen

Simmonsin ym. (2014) 23 maan tutkimuksessa epäonnistumisen voimakkaampi paheksunta ja luottotietojen laajempi saatavuus olivat yhdessä yhteydessä vähäisempään varhaiseen uudelleen yrittämiseen. Tutkimus koski epäonnistunutta yritystoimintaa laajemmin kuin konkurssia, mutta sen pohjalta voidaan todeta, että konkurssin tehneen yrittäjän uutta hanketta pitäisi arvioida sen edellytysten (eikä yrittäjän aiemman epäonnistumisen) perusteella. 

Samalla on tietenkin myös selvitettävä aiemman yrityksen ongelmat ja yrittäjän vastuu niistä, koska esimerkiksi suurimman asiakkaan äkillinen menettäminen, väärä arvio tuotteiden tai palvelujen kysynnästä, tai tuottamuksellinen yrittäjän velvoitteiden laiminlyönti ovat erilaisia lähtökohtia. Epäonnistuminen ei itsessään myöskään välttämättä osoita, että yrittäjä olisi oppinut siitä, vaan olennaista on, mitä yrittäjä aikoo tehdä seuraavalla kerralla toisin ja miten hän sen perustelee.

Yrittäjän uuden alun edellytyksiä voi parantaa

Velkajärjestely voi auttaa henkilökohtaiseen velkavastuuseen jäänyttä yrittäjää. Tuomioistuimen vahvistama maksuohjelma kestää yleensä 3–5 vuotta, joskus pidempään. Järjestelyn piiriin kuuluvista loppuveloista voi vapautua, kun maksuohjelma ja mahdolliset lisäsuoritukset on hoidettu. (Oikeuspalveluvirasto n.d.a; n.d.b.)

Rahoittajan ja neuvojan arvioinnissa pitäisi puolestaan käsitellä sitä, mitä uudessa suunnitelmassa on muutettu ja ovatko muutokset riittäviä. Tasapuolinen arviointi ei tarkoita samoja rahoitusehtoja erilaisille riskeille, mutta sen pitäisi kuitenkin perustua uuden hankkeen edellytyksiin ja aiempaan toimintaan eikä oletukseen yrittäjän kyvyttömyydestä. 

Jos aiempi yritys menetti suurimman asiakkaansa, uudessa suunnitelmassa olisi syytä osoittaa, miten asiakaskuntaa hajautetaan. Jos ongelmat johtuivat laiminlyödyistä velvoitteista, tarvitaan puolestaan selvitys taloushallinnon ja vastuiden muuttamisesta.

Erilaisissa hanketilaisuuksissa voitaisiinkin selvittää yrittäjien, yritysneuvojien ja rahoittajien kanssa, millä perusteilla aiempi konkurssi vaikuttaa uuden hankkeen arviointiin. Keskusteluja voisi hyödyntää aineistonkeruun suunnittelussa ja pidemmällä tähtäimellä myös yrittäjyysopetuksessa, jossa opiskelijoille voisi antaa arvioitavaksi vaikkapa uuden liiketoimintasuunnitelman ja pyytää heitä perustelemaan, mitä aiemmasta yrityksestä pitäisi tietää ennen rahoituspäätöstä.

Lähteet

Björk, P., Joensuu-Salo, S., Viljamaa, A., Saarela, M., Yeasmin, N., van der Have, R., Kotavaara, O., Varamäki, E. & Muhos, M. 2026. Global Entrepreneurship Monitor 2025/2026 Finnish Report. Publications of the University of Oulu Kerttu Saalasti Institute 4/2026. Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 13.11.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202604012418

LinkedIn Sales Solutions. 2019. Unknown person using laptop. Unsplash. Viitattu 12.11.2026. Saatavissa https://unsplash.com/photos/unknown-person-using-laptop-YDVdprpgHv4

Oikeuspalveluvirasto. N.d.a. Velkajärjestely. Viitattu 13.11.2026. Saatavissa https://www.oikeuspalveluvirasto.fi/talous-ja-velkaneuvonta/velkojen-jarjestely/velkajarjestely/

Oikeuspalveluvirasto. N.d.b. Velkajärjestelyn päättyminen. Viitattu 13.11.2026. Saatavissa https://www.oikeuspalveluvirasto.fi/talous-ja-velkaneuvonta/velkojen-jarjestely/velkajarjestely/velkajarjestelyn-paattyminen/

Simmons, S. A., Wiklund, J. & Levie, J. 2014. Stigma and business failure: Implications for entrepreneurs’ career choices. Small Business Economics. Vol. 42 (3), 485–505. Viitattu 13.11.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11187-013-9519-3

Torkkeli, L., Kuivalainen, O., Saarenketo, S. & Puumalainen, K. 2019. Institutional environment and network competence in successful SME internationalisation. International Marketing Review. Vol. 36 (1), 31–55. Viitattu 13.11.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1108/IMR-03-2017-0057

Lue myös