Miten luontokulttuurista tehdään matkailutuote?
Suomalaisen luonnon ja luontosuhteemme ainutlaatuisuus on erinomainen matkailuvaltti niin kansallisille kuin kansainvälisille matkailijoille. Jokaisenoikeudet, saunominen järven tai meren äärellä, juhannus koivuineen sekä mökkeily ja retkeily ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten luonto näkyy arjessamme ja juhlaperinteissämme.
”Suomalainen luonto on ainutlaatuinen ja monimuotoinen, ja suomalaisten suhde luontoon on syvään juurtunut. Tämä suhde muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, mikä tekee siitä erityisen kiehtovan. Vaikka eri paikkakunnilla luonnon kulttuuriperintö näyttäytyy erilaisena ja omaleimaisena, tietyt elementit, kuten metsien, järvien ja saariston kauneus, ovat kaikkialla tunnistettavia piirteitä”, kertoo LABin TKI-asiantuntija Minna Ahlstén.
Ideat kumpuavat tarinoista
Tarinat ja kulttuuriperintö voivat toimia punaisena lankana matkailutarjonnassa ja tuoda lisäarvoa matkailijoille. Erityisesti ulkomaiset turistit ovat kiinnostuneita suomalaisista luontokulttuuriin liittyvistä tarinoista ja perinteistä.
Esimerkiksi Etelä-Karjalassa Ruokolahden leijona ja Kummakivi ovat paikkoja, joihin liittyvät tarinat elävöittävät matkailijoiden kokemuksia. Tarinoiden pohjalta luotujen uusien matkailutuotteiden ja -palveluiden kehityksessä Tuomi ja Ahlstén korostavat yrittäjien yhteistyön tärkeyttä.
”Yhteistyön avulla voidaan varmistaa, että matkailijat saavat kokonaisvaltaisen kokemuksen, jossa yhdistyvät majoitus, ruoka ja aktiviteetit. Tämä on erityisen tärkeää alueilla, joille on erikseen tultava ja jotka eivät ole suurten liikenneväylien varrella”, Tuomi painottaa.
Teknologia hiipii mukaan luontoyhteyteen
Tekniikka on tuonut mukanaan uusia ulottuvuuksia perinteisiin luontoharrastuksiin, kuten kalastukseen ja metsästykseen. Tekniikan käyttö herättääkin ristiriitaisia mielipiteitä: toisaalta se houkuttelee uusia harrastajia, mutta se voi myös viedä huomion pois itse luontoelämyksestä.
”Retkeilijät, kalastajat ja metsästäjät ovat aina käyttäneet ajan parasta tekniikkaa, mutta nykyään teknologia on tuonut mukanaan suuria muutoksia. Kalastajat voivat tutkien avulla löytää kalaparvet, ja metsästäjät seuraavat koiria tutkapantojen avulla. Tämä jakaa mielipiteitä harrastajien keskuudessa. Tutkijan näkökulmasta muutos herättää kiinnostavia kysymyksiä teknologian ja luonnon yhteiselosta”, Tuomi sanoo.
Teknologiaan liittyen Ahlstén ja Tuomi pohtivat, miten nykyajan nuoret kaupungeissa voisivat löytää yhteyden luontokulttuuriin, ja miten sitä voitaisiin tuoda heitä lähemmäksi.
”Nuoret viettävät paljon aikaa netissä ja altistuvat jatkuville ärsykkeille, mikä vaikuttaa heidän keskittymiskykyynsä. Luontokulttuuri voisi auttaa rentoutumaan ja keskittymään hetkeen. Ensin on kuitenkin tavoitettava nuoret viestillä, että Suomessa on kokemisen arvoista, ainutlaatuista ja paikalliselle kulttuurille omaleimaista luontokulttuuria. Kenties meidän tulisi tuoda luontokulttuuria sosiaaliseen mediaan, videoihin, podcasteihin tai peleihin”, Ahlstén tuumii.
”Ehkäpä luontokulttuuria voisi kokonaisuudessaan kehittää ja tehdä houkuttelevammaksi eri ikäryhmille teknologian avulla. Lopulta kaiken ytimessä ovat kuitenkin tarinat, vahva kulttuuriperintömme ja yrittäjien ideointirikkaus”, Tuomi summaa.
LAB Talk -podcast-jakso liittyy Maaseuturahaston rahoittamaan Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun -hankkeeseen, jota toteuttavat yhteistyössä LAB-ammattikorkeakoulu, Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiö ja Suomen Erämuseosäätiö.
