Kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä 10. syyskuuta nosti esiin tärkeän kysymyksen: miten ihminen voi päätyä tilanteeseen, jossa kuolema alkaa näyttäytyä vaihtoehtona? Kysymystä voidaan tarkastella myös ongelmapelaamisen haittojen ehkäisyn näkökulmasta.
Ongelmapelaamiseen liittyy kohonnut itsemurha-ajatusten ja itsetuhoisen käyttäytymisen riski (Latvala ym. 2026; Kidane ym. 2025). Pelaamisen rinnalla voi olla taloudellisia vaikeuksia, mielenterveyden kuormitusta, päihteiden käyttöä, ihmissuhdeongelmia tai lähisuhdeväkivaltaa. Kun ongelmat kasautuvat, myös ihmisen haavoittuvuus voi lisääntyä.
Yksi havainto voi avata kokonaisuuden
Suomalaisessa väestötutkimuksessa 31 prosentilla ongelmapelaamisen haitoista kärsivistä oli ollut itsemurha-ajatuksia. Niistä henkilöistä, joilla esiintyi sekä ongelmapelaamista että itsemurha-ajatuksia, 96 prosenttia oli käyttänyt terveyspalveluja ja 37 prosenttia sosiaalipalveluja edeltävän vuoden aikana (Latvala ym. 2026). Ruotsalaisessa valtakunnallisessa tutkimuksessa itsetuhoinen käyttäytyminen oli rahapelihäiriön diagnoosin saaneilla noin 11 kertaa yleisempää kuin verrokeilla (Kidane ym. 2025).
Yhteys ongelmapelaamisen ja itsetuhoisuuden välillä ei kuitenkaan tarkoita yksinkertaista syy-seuraussuhdetta. Pelaaminen voi toimia pakokeinona vaikeista tunteista, mutta pelaamisen haitat voivat samalla lisätä taloudellista ahdinkoa, häpeää, salailua ja ihmissuhdeongelmia. Siksi ehkäisevässä työssä on tärkeää tarkastella pelaamisen lisäksi ihmisen elämäntilannetta kokonaisuutena.
Ongelmapelaaminen voi tulla esiin esimerkiksi talousneuvonnassa, mielenterveys- tai päihdepalveluissa. Pelaamisesta kysyminen voi tuoda esiin myös mielenterveyden kuormitusta tai perheen turvallisuuteen liittyviä huolia. Itsemurha-ajatuksista on tärkeä kysyä suoraan silloin, kun tilanteeseen liittyy voimakasta toivottomuutta tai muita huolen merkkejä.
Ammattilaisen osaaminen tukee varhaista tunnistamista
Ongelmapelaamisen tunnistaminen edellyttää ammattilaisilta riittävää osaamista ja selkeitä toimintatapoja. Vuonna 2025 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa todettiin, etteivät yleislääkärit yleensä seulo rahapelihäiriötä rutiininomaisesti. Katsauksessa vain 7–14 prosenttia yleislääkäreistä ilmoitti hoitaneensa rahapelihäiriötä itse. Koulutuksen, osaamisen, seulontamenetelmien ja hoitopolkujen epäselvyydet sekä resurssien puute voivat vaikeuttaa rahapelaamiseen liittyvien haittojen tunnistamista ja puheeksiottoa (Heath ym. 2025).
THL julkaisi vuonna 2026 uudet rahapelaamisen riskirajat ja rahapelitestin. Riskirajat kiteytyvät 2–4–2-muistisääntöön: rahapelaamiseen ei suositella käytettävän yli kahta prosenttia nettotuloista kuukaudessa, pelaamista yli neljänä päivänä kuukaudessa tai useamman kuin kahden pelityypin toistuvaa pelaamista (THL 2026). Riskirajat eivät yksin arvioi henkilön rahapelaamisen haittoja, mutta ne voivat tarjota ammattilaiselle luontevan lähtökohdan puheeksiotolle.
