Pelaaminen voi olla myös tapa säädellä omaa oloa
Stressi, yksinäisyys, suru, ahdistus tai muu kuormittava elämäntilanne voivat saada ihmisen hakeutumaan pelaamisen pariin. Pelaaminen voi tarjota hetkellisen tauon vaikeista tunteista tai tilanteista. Tätä voidaan kuvata eskapismina eli pyrkimyksenä irrottautua todellisuuden vaikeista asioista.
Tutkimuksessa eskapismi ei näyttäydy yksiselitteisesti kielteisenä ilmiönä. Se voi liittyä yhteenkuuluvuuteen ja yksinäisyyden lievittymiseen, mutta myös psyykkiseen kuormitukseen ja ongelmalliseen pelaamiseen (Marques ym. 2023; Melodia, Canale & Griffiths 2022). Systemaattisessa katsauksessa havaittiin yhteys tunnesäätelyn vaikeuksien, tunteiden tukahduttamisen, eskapismin ja ongelmallisen pelaamisen välillä (Estupiñá ym. 2024).
Mikäli pelaaminen rauhoittaa, helpottaa yksinäisyyttä tai tarjoaa yhteisön, siitä vähentäminen voi tuntua luopumiselta jostakin tärkeästä. Pelaamisesta luopuminen herättää useimmiten kysymyksen, mitä pelaamisen tilalle tai rinnalle tarvitaan.
Mitä pelaamisen tilalle?
Hankkeen koulutus- ja kehittämistyössä on nostettu esiin esimerkiksi päivärytmi, sosiaalinen tuki, merkityksellinen tekeminen ja toimijuuden vahvistaminen (LAB 2026a; LAB 2026b). Keskeinen kysymys ei ole vain se, miten pelaamista vähennetään, vaan myös se, mitä ihminen tarvitsee voidakseen paremmin.
Näkökulma auttaa tarkastelemaan myös muita toiminnallisia riippuvuuksia rahapelaamisen lisäksi kuten ostamista sekä internetin ja sosiaalisen median ongelmallista käyttöä. Toiminnallisia riippuvuuksia ei pidä automaattisesti nähdä yhtenä ilmiönä tai toistensa seurauksina, mutta niillä voi kuitenkin olla yhteisiä taustatekijöitä tai samanlainen tehtävä ihmisen elämässä. Olennaista on tarkastella, mitä ihminen tavoittelee ja millaisia seurauksia käyttäytymisellä on arkeen.
Puheeksiotossa kannattaa siis kysyä myös ”miksi”. Esimerkiksi kysymykset: ”Mitä pelaaminen sinulle antaa?” ja ”Mihin pelaaminen liittyy elämässäsi juuri nyt?” voivat auttaa keskustelemaan pelaamisesta ilman oletusta siitä, että kyseessä on ongelma.
Kohti syvällisempää ongelmapelaamisen ehkäisyä
Ongelmapelaamisen ehkäisyssä on tärkeää pitää mielessä kaksi asiaa: pelaaminen voi olla merkityksellistä ja psyykkisesti kannattelevaa, mutta se voi myös muuttua hallitsevaksi ja aiheuttaa haittoja. Olennaisempaa kuin ajatus pelaamisen lopettamisesta on kiinnostus siihen, mitä pelaaminen ihmiselle tekee ja milloin siitä tulee liian hallitseva osa elämää.
Kysymys ”Kuinka paljon ihminen pelaa?” on tärkeä, mutta sen rinnalle tarvitaan myös: ”Mitä pelaaminen merkitsee tämän ihmisen elämässä juuri nyt?” Näiden kysymysten avulla ongelmapelaamisen ehkäisy, varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki voidaan kytkeä ihmisen todelliseen elämäntilanteeseen.
