Onko velkaantuminen myös käyttöliittymäkysymys?

Nuorten velkaantumista koskevassa julkisessa keskustelussa huomio kohdistuu usein nuorten omiin osaamiseen tai valintoihin. Tärkeää olisi tarkastella myös niitä palveluita, jotka ohjaavat näitä valintoja. Yksi syy kasvavaan velkaantumiseen voi löytyä myös muuttuvasta kulutusympäristöstä.

Käyttöliittymä ohjaa valintoja

Aiemmin käteisen rahan käyttö teki ostamisesta näkyvää. Nyt kuluttaminen ja ostaminen on monelta osin siirtynyt verkkoon ja sovelluksiin. Digitaaliset maksupalvelut, verkkokaupat ja niin sanotut Buy Now, Pay Later (BNPL) -palvelut ovat osa nykypäivän kulutusympäristöä. Ne ovat suunniteltuja palveluita, joiden käyttöliittymät, viestit ja toimintalogiikat vaikuttavat käyttäjien valintoihin. 

BNPL-palvelut hyödyntävät usein kitkattomia käyttöliittymiä, jotka tekevät ostamisesta nopeaa ja vaivatonta. Samalla maksaminen siirtyy tulevaisuuteen, jolloin kulutuksen välitön kustannus jää vähemmän näkyväksi ja ostamisen luonnollinen kitka heikkenee (Threadgold ym. 2025). Tämä voi madaltaa kynnystä tehdä impulssiostoja ja lisätä kokemusta siitä, että hankinta on helposti saavutettavissa. 

Milloin hyvä käyttäjäkokemus muuttuu manipuloinniksi?

Palvelumuotoilussa ja käyttäjäkokemuksen suunnittelussa on tavoitteena yleensä tehdä palveluista mahdollisimman sujuvia ja helppokäyttöisiä. Ongelmia syntyy silloin, kun suunnittelu alkaa ohjata käyttäjää valintoihin, joita hän ei välttämättä muuten tekisi. Tällaisista ratkaisuista käytetään kansainvälisessä tutkimuksessa usein nimitystä dark patterns. Niillä tarkoitetaan käyttöliittymäratkaisuja, jotka hyödyntävät ihmisten käyttäytymiseen liittyviä psykologisia taipumuksia yrityksen tavoitteiden saavuttamiseksi (Brignull 2023). Esimerkiksi maksaessa osamaksun korostaminen kokonaishinnan sijaan, luoton tekeminen oletusvalinnaksi tai maksamisen kustannusten häivyttäminen voivat ohjata käyttäjiä valintoihin, jotka eivät ole heidän pitkän aikavälin etunsa mukaisia.

Teknisen suunnittelun lisäksi kyse on myös etiikasta. Jos tiedämme, että tietyt käyttöliittymäratkaisut lisäävät impulssiostamista tai vähentävät harkintaa, niin missä kulkee yritysten ja muotoilijoiden vastuun raja? Onko muotoilijan tehtävä pelkästään liiketoiminnan tavoitteiden toteuttaminen vai voiko muotoilija huomioida myös käyttäjän hyvinvoinnin?

Vastuullinen suunnittelu haastaa perinteisen ajattelun

Viime vuosina kehittämistyössä on korostunut vastuullisen ja eettisen suunnittelun ajattelu. Sen mukaan digitaalisten palveluiden onnistumista ei tulisi arvioida ainoastaan käyttöasteen, myynnin tai konversion perusteella, vaan myös sen kautta, miten palvelu vaikuttaa käyttäjien hyvinvointiin, autonomiaan ja mahdollisuuksiin tehdä harkittuja päätöksiä pitkällä aikavälillä (Falbe, Frederiksen & Andersen 2020).

Maksupalveluiden kohdalla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palvelu auttaa käyttäjää hahmottamaan avoimet maksunsa, visualisoi tulevia maksuja tai varoittaa useiden samanaikaisten luottojen kertymisestä. Tällöin suunnittelun tavoitteena ei olisi ainoastaan ostamisen helpottaminen, vaan myös käyttäjän taloudellisen hyvinvoinnin tukeminen. 

Ajatus ei ole uusi muilla aloilla. Esimerkiksi liikennesuunnittelussa turvallisuutta ei rakenneta ainoastaan liikkujia kouluttamalla. Tiet ja liikenneympäristö suunnitellaan niin, että ne tukevat turvallista toimintaa ja huomioivat ihmisten inhimilliset virheet. Digitaalisissa maksupalveluissa suunnittelemme usein jopa päinvastoin ja vastuu onnistuneista valinnoista siirtyy käyttäjälle. 

Palvelumuotoilussa puhutaan paljon käyttäjäkeskeisyydestä. Käyttäjän tarpeiden ymmärtäminen onkin suunnittelun perusta. Onko palvelu kuitenkaan aidosti käyttäjäkeskeinen, jos sen liiketoimintamalli perustuu käyttäjän kulutuksen lisäämiseen tavalla, joka voi aiheuttaa hänelle ylivelkaantumista? Vastuullinen suunnittelu ei ole liiketoiminnan vastakohta. Yritysten tulisi kysyä, miten eettiset ratkaisut voivat tukea myös liiketoiminnan tavoitteita. Parhaimmillaan suunnittelussa löydetään vaihtoehtoja, jotka ovat sekä käyttäjän, että yrityksen kannalta hyödyllisiä. Ehkä seuraava askel käyttäjäkeskeisessä maksupalveluiden suunnittelussa onkin siirtyä pohtimaan, miten palvelut voivat tukea ihmisten hyvinvointia yhtä tehokkaasti kuin ne nykyisin tukevat helppoa kuluttamista.

Artikkeli on osa LAB-ammattikorkeakoulun RAPU – rahapuhetta nuorille -hanketta. RAPU – rahapuhetta nuorille -hanke on Euroopan unionin osarahoittama. (Linkki hankkeen verkkosivuille)