Lähimetsä hyvinvoinnin tukena autismikirjon asumisyksikössä

Vaikka tutkimusnäyttöä on jo paljon, tarvitaan käytännön toimintamalleja luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjen saamiseksi myös niille kohderyhmille, joille luonnossa liikkuminen ei ole itsestäänselvyys.

Luonnon myönteiset vaikutukset psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen hyvinvointiimme tunnistetaan yhä paremmin (Hartig ym. 2014). Luontokontaktien määrää ja laadukkaita lähiluontoympäristöjä lisäämällä Suomessa voitaisiinkin saavuttaa merkittäviä säästöjä terveydenhuoltokuluissa (Tyrväinen ym. 2024). 

Luonnossa virkistäytyminen vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin parantamalla mielialaa ja vähentämällä kielteisiä tuntemuksia, kuten vihaa, ahdistuneisuutta ja apeutta (MacMahan & Estes 2015). Luonto auttaa palautumaan kognitiivisesta kuormituksesta, vähentää henkistä uupumusta sekä parantaa ongelmanratkaisu- ja keskittymiskykyä (Bratman ym. 2015). Tarkkaavuuden elpymisen teorian (Kaplan & Kaplan 1989; Kaplan 1995) mukaan luontoympäristöt ja -elementit kiinnittävät huomion kevyesti ja vaivattomasti, jolloin jatkuvaa ponnistelua vaativa tarkkaavuus saa levätä.

Kansallinen Terveyttä luonnosta -ohjelma (Halonen ym. 2026) pyrkii lisäämään terveyttä ja hyvinvointia vahvistamalla luontoaltistusta ihmisten arjessa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Myös Päijät-Hämeen Luontoaskel terveyteen -ohjelman tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista yhteyttä luontoon (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2026). 

Yritykset ovat tärkeitä luontolähtöisten palvelujen tuottajia (LAB 2026), mutta myös esimerkiksi asumis- ja hoivapalveluja tarjoavat järjestöt voivat toiminnallaan vahvistaa luontoaltistusta ihmisten arjessa.

Luontointerventiomalli autismikirjon henkilöille

Autismikirjon henkilöillä voi esiintyä aistiherkkyyksiä ja kuormittumista, jotka vaikuttavat merkittävästi arjen hyvinvointiin. Rakennetut ympäristöt sisältävät usein paljon ääniä, valoja, liikettä ja muita ärsykkeitä. Luontoympäristö tarjoaa yleensä rauhallisempia, pehmeämpiä ja ennakoitavampia aistiärsykkeitä. Tämän vuoksi luonto voi tukea aistisäätelyä, vähentää stressiä ja edistää hyvinvointia (Wells ym. 2025).  

Opinnäytetyössä (Rognon-Sääski 2026) kehitettiin helposti toteutettava toimintamalli asumisyksiköiden käyttöön. Interventioon osallistui viisi autismikirjon aikuista, joille järjestettiin yksilölliset metsäkävelyt lähimetsässä omien voimavarojen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Metsäkävelyt toteutettiin matalan kynnyksen toimintana ilman suoritusvaatimuksia tarjoten mahdollisuus rauhalliseen luonnossa olemiseen ja ympäristön havainnointiin.  

Luontointerventiomalli koostuu seuraavista vaiheista: 

1. Osallistujan voinnin ja halukkuuden arviointi 
2. Kevyt ennakointi ja valmistautuminen 
3. Rauhallinen metsäkävely omassa tahdissa 
4. Mahdollisuus pysähtyä ja havainnoida ympäristöä 
5. Paluu ja hyvinvoinnin arviointi  

Useimmilla osallistujilla havaittiin rauhoittumista, jännittyneisyyden vähenemistä ja myönteisiä muutoksia mielialassa. Luontoympäristö näyttäytyi turvallisena paikkana, jossa voi liikkua omien tarpeiden mukaisesti. Interventioihin osallistui myös opinnäytetyön tekijän koira. Joillekin osallistujille koira toimi motivoivana tekijänä metsään lähtemisessä, tuki vuorovaikutusta ja lisäsi toiminnan mielekkyyttä. (Rognon-Sääski 2026) Eläinavusteisten terapioiden hyötyjä on aiemmin todettu myös autismikirjon henkilöillä (Rehn ym. 2023).

Helposti osaksi arkea

Toimintamallin vahvuuksia ovat asiakaslähtöisyys, joustavuus ja helppo toteutettavuus. Malli ei vaadi erityisiä välineitä eikä merkittäviä lisäresursseja. Lähiluonto on saavutettavissa riippumatta liikkumismahdollisuuksista. Mallia voidaan hyödyntää osana asumisyksiköiden arkea ja kehittää edelleen esimerkiksi lisäämällä ennakointia kuvien avulla. Yksinkertainen lähimetsään suuntautuva kävely saattaa olla merkityksellinen keino tukea autismikirjon aikuisten hyvinvointia arjessa.