Hiilinielu vai päästölähde?
Metsät kattavat yli 75 prosenttia Suomen pinta-alasta, joten niiden hiilinielut ovat avainasemassa hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa. Hiilinieluja tarkastellaan hiilidioksidiekvivalentteina, jotka kuvaavat kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta. Hiilinielujen vahvistaminen edellyttää puuston kasvun ylittävän poistuman ja maaperän päästöjen huomioimista. Luonnonvarakeskuksen (2025a) mukaan metsien nettonielu on pienentynyt huomattavasti 2010-luvulta lähtien ja on lähellä nollaa. Negatiivisen kehityksen taustalla ovat muun muassa puun kasvava kysyntä ja korkea hinta, avohakkuut sekä metsien hidastunut kasvu (Luonnonvarakeskus 2025b).
Hyviä esimerkkejä ilmastokestävästä metsänhoidosta ovat jatkuvapeitteinen kasvatus, sekapuustoisuuden lisääminen, metsien kiertoaikojen pidentäminen, turvemaiden vesitalouden huomioiminen ja metsien kasvukunnosta huolehtiminen. Terveys- ja kasvatuslannoitukset voivat myös tehostaa metsien terveyttä ja kasvua. Pitkäaikaisia hiilivarastoja saadaan jalostamalla puusta tuotteita, joilla on pitkä käyttöikä. Vapaaehtoiset hiilimarkkinat, kompensaatiojärjestelmät ja sertifikaatit voivat kannustaa ilmastokestävään metsänhoitoon.
Metsiin kohdistuu ilmaston lämpenemisen seurauksena sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Lämpösumman kasvu voi lisätä erityisesti männyn ja lehtipuiden kasvua, mikä vahvistaa metsien kykyä sitoa hiiltä (Kellomäki ym. 2018). Samalla lämpenevä ilmasto voi kuitenkin aiheuttaa kuuselle kuivuusstressiä ja heikentää sen kasvuedellytyksiä (Kellomäki ym. 2018; Metsänhoidon suositukset 2025). Kuivuuden lisäksi ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöistä sekä metsätuhohyönteisistä ja eläimistä aiheutuvia riskejä. Metsien kyky toimia hiilinieluina riippuu niiden terveydestä ja elinvoimaisuudesta, minkä vuoksi metsien hyvästä kunnosta huolehtiminen on ratkaiseva keino turvata hiilensidonta myös muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
Yksittäiset tekijät eivät määritä metsien roolia hiilinieluina, vaan siihen vaikuttavat samanaikaisesti metsänhoitomenetelmät, hakkuutasot, puuston kasvu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tulevaisuudessa olennainen kysymys on, miten metsien hiilensidontakykyä voidaan vahvistaa samalla, kun metsät tuottavat puuraaka-ainetta, tukevat luonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat muita yhteiskunnallisia hyötyjä. Hiilinielujen kehitys on yksi tärkeimmistä tekijöistä arvioitaessa metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Informaatiomuotoilulla tehoa viestintään
On tärkeää miettiä, miten tutkimustietoa avataan metsänomistajille ja metsäalan toimijoille ja miten suositukset saadaan jalkautettua käytännön metsänhoitoon. Tietoa ilmastokestävästä metsänhoidosta on nykyään saatavilla lukuisista eri lähteistä ja monessa muodossa. Tiedon ymmärtäminen ja hahmottaminen voi olla vaikeaa, minkä vuoksi päätöksenteon tueksi on tärkeää tuottaa uudenlaista ja helposti löydettävää viestintämateriaalia.
Tulevaisuuden metsä -hankkeessa hyödynnetään informaatiomuotoilua ja erityisesti visualisoinnin keinoja tähän tarkoitukseen. Monimutkaista tietoa jalostetaan ensin järjestelemällä ja luokittelemalla, minkä jälkeen siitä tuotetaan visuaalista viestintämateriaalia, kuten animaatioita tai infotauluja. Visuaalisesti esitetty tieto tukee ymmärtämistä, muistamista ja päätöksentekoa vähentämällä kognitiivista kuormitusta. Informaatiomuotoilulla voidaan lisäksi ohjata huomio keskeisiin viesteihin ja ehkäistä väärinkäsityksiä. (Otten ym. 2015; Katz 2012.)
--
Tulevaisuuden metsä -hankkeen päätavoitteena on kehittää selkeä ja käytännönläheinen vuorovaikutus- ja tiedonvälitysmalli metsänomistajien sekä metsäalan toimijoiden tueksi. HAMK toimii hankkeen pääkoordinaattorina, ja mukana ovat LAB-ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Saimaan ammattiopisto Sampo. Hanketta toteutetaan 1.5.2026–30.9.2027.
Hanke on osa vuosina 2025–2027 toteutettavaa Metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepakettia.
Lue lisää toimenpidepaketista.