Minna Maijala, Turun yliopisto
to 15.5. klo 10.30 – 11.15
Kielikoulutus kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttajana
Yliopistoissa annettavalla opetuksella on kestävyyskasvatuksen edistämisessä yhteiskunnallisesti merkittävä rooli, koska niissä koulutetaan asiantuntijoita, jotka ovat keskeisiä tulevaisuuden päätöksentekijöitä ja toimijoita. Kestävän kehityksen tavoitteet näkyvät selkeästi yliopistojen opetussuunnitelmissa, mikä osaltaan kertoo siitä, että kestävyysaiheiden katsotaan olevan tärkeitä rakennettaessa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Myös yliopistoissa annettavassa kielten opetuksessa kestävyyskasvatuksen huomiointi on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen tärkein keino opetuksessa on kestävyyskasvatus, joka on kokonaisvaltaista, tilannesidonnaista, monitieteistä ja oppijalähtöistä.
Esityksessä käsitellään, miksi kestävän kehityksen tavoitteita voidaan integroida kielten opetukseen ja miten kestävyyskasvatusta voidaan toteuttaa kielten opetuksessa ja oppimisessa. Tämän lisäksi tarkastellaan kieltenopettajien valmiuksia huomioida kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia sekä kielikeskusopetuksen mahdollisuuksia edistää kestävää tulevaisuutta.
Tuija Saresma, Itä-Suomen yliopisto
to 15.5.klo 11.20 – 12.05
Kuinka kommunikoida kärjistyneen keskustelukulttuurin ja vihapuheen ilmapiirissä?
Yhteiskunnallinen asenneilmapiiri ja sen myötä keskustelukulttuuri on viime vuosina kärjistynyt. Vihapuhe alkaa olla jopa politiikanteon olennainen osa ainakin joillakin some-alustoilla. Anti-intellektualismi ja tutkimusvastaisuus valtaavat alaa globaalisti ja myös Suomessa autoritaarisen oikeistopopulismin nousun myötä. Tiettyjen kielten opetukseenkin saattaa kohdistua vihamielisyyttä sekä akatemian ulkopuolelta että opiskelijoiden suunnalta. Kielten ja viestinnän opetus ovat kuitenkin tärkeässä osassa, kun opiskelijoille tarjotaan osana opintojaan välineitä selvitä monimutkaisessa, monikulttuurisessa ja moniarvoisessa maailmassa.
Käsittelen alustuksessani nykykulttuurimme trendejä, kuten polarisaatiota ja vihapuhetta, ja niiden vaikutusta viestintään. Esittelen kahden tutkimushankkeemme, Haffectin (Verkon affektiiviset käytännöt: Vihapuheen tuottaminen, kokemus ja hallinta digitaalisella aikakaudella, Suomen Akatemia 2021–2025) ja Kielivihan (Kieliviha – monitieteinen tutkimus kielivähemmistöjen kohtaamasta vihapuheesta Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä, Koneen säätiö 2024–2026) tuloksia siitä näkökulmasta, mitä ne kertovat kärjistyvästä keskusteluilmapiiristä sekä yliopisto-opetukseen ja kielten opiskeluun kohdistuvista ennakkoluuloista ja vastustuksesta. Pohdin myös keinoja vastustaa polarisaatiota ja vihapuhetta ja opettaa ja toteuttaa dialogista kommunikaatiota, jossa hyväksytään erimielisyys, mutta ei huonoa käytöstä, sensuuria eikä suvaitsemattomuutta, ja jossa ei pelätä vaikeitakaan aiheita, vaan tartutaan kiistanalaisiinkin teemoihin rakentavalla tavalla.
Katja Mäntylä, Jyväskylän yliopisto
pe 16.5. klo 9.00 - 9.45
Minä, me ja maailma: Kielet ja kielitaidot yhteiskuntaa ja kestävää kehitystä rakentamassa
”Kestävä kehitys tarkoittaa kehitystä, joka turvaa nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet” (YK-liitto, 2024). YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma pyrkii siihen, että ketään ei jätetä kehityksessä jälkeen, vaan jokaiselle taataan tasaveroiset mahdollisuudet osallisuuteen ja osallistumiseen.
Niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta kieli- ja kulttuuritaidot ovat avain kaikkeen toimintaan: koulutukseen, työhön, tietoon ja osallistumiseen. Ilman kielitaitoa ei valmistuta lukiosta tai korkeakoulusta, myydä paperikonetta tai solmita diplomaattisuhteita. Ilman kielitaitoa ei asioida viranomaisten kanssa tai tiedoteta esimerkiksi pandemian torjuntatoimista.
Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon siitä, miten arvotamme, sallimme tai vaadimme eri kieliä ja niiden käyttöä eri tilanteissa. Julkisessa keskustelussa usein myös ihastelemme vaikkapa tasavallan presidentin kielitaitoa – pohtimatta sen kummemmin sitä, millaisia resursseja hyvän ja kattavan kielitaidon saavuttaminen vaatii oppijalta, ja millaista tukea tai tilaisuuksia oppijalle pitäisi voida tarjota. Toisaalta tunnustetaan se, että vähäinenkin kielitaito on arvokasta mutta samalla opetuksen ja työelämän vaatimukset ovat korkeammalla.
Esityksessäni pohdin kielten opiskelua ja kielitaitoja sekä suomalaista kielikoulutuspolitiikkaa kestävän kehityksen näkökulmasta. Tuon esiin sen, miten julkinen keskustelu ja arkitodellisuus eivät kohtaa ja miten Suomen kielimaisema ja kielikoulutus ovat muuttuneet viime vuosina. Pohdin, miten ymmärrystä kielten roolista yhteiskunnassa ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa voisi pyrkiä laajentamaan. Pohdin myös sitä, miten nykyistä paremmin voitaisiin tarjota ja taata mahdollisuuksia kielitaidon kartuttamiseen ja sitä kautta demokraattisemman, osallistavamman ja kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseen.
Mélodine Sommier, Jyväskylän yliopisto
pe 16.5. klo 13.00 – 13.45
The ‘Ecological Turn’ in Intercultural Communication
Drawing on literature that is part of the ‘ecological turn’ in Intercultural Communication (Mendoza & Kinefuchi, 2016), this talk will serve to outline what thinking of interculturality and ecology together entails, and what implications this has for teaching languages and communication. While the ongoing ecological collapse affects all countries and species on Earth, accumulated research evidence reveals individuals and countries are far from being impacted the same way (see e.g. Ferdinand, 2022; Keucheyan, 2018; Waldron, 2021). The ecological collapse indeed underlines and intensifies historical and systemic inequalities that permeate societies and the world order. Connecting interculturality and ecology therefore helps highlight the interplay between social and environmental injustices and prompts us to examine and dismantle historical injustices (re)produced through and about land and people. The space of (intellectual) convergence conjured up by connecting interculturality and ecology invites us to think beyond dichotomous ideas of ‘us’ versus ‘them’, ‘nature’ versus ‘culture’, and ‘humans’ versus ‘non-humans’ (Mendoza & Kinefuchi, 2016). Connecting interculturality and ecology is an invitation to decenter research and teaching from Euro-western-centric views and associated epistemic injustices.
As will be addressed in this talk, the ‘ecological turn’ has important implications for redefining what is considered “intercultural” and what counts as “language”, and for moving away from anthropocentric viewpoints that reject non-humans and interspecies communication (see e.g. Puvaneswaran, 2023; Hermes et al., 2023).